Saimme koko perheen taas kotiin ja täällä nyt nautimme helteestä. Vauva pelkässä vaipassaan ja kaikki muutkin hiippailevat kalsareissaan ympäri kotia. Mulla on sentään paita päällä, ettei minimies häiriinny. Hänestä tissit ovat maailman hassuimmat kapineet, joten pidän ne piilossa. Muuten pikku-ukko ei mistään muusta pysty puhumaan. Tissi "vitsejä" kun ei kukaan jaksa kauaa kuunnella.

Lapset nukahtivat molemmat jo aikoja sitten ja nyt ehdin vähän aikaa puuhastella pyykkien kimpussa. Likapyykkiä kertyi ihan hirmuinen määrä vauvelin olessa mökkeilemässä lähes viikon ajan. Näiden perkaamiseen menee varmasti monta päivää, mutta onneksi on koneet ja laitteet, ettei tarvitse käsin laiturinnokassa pulautusliinoja huuhdella.

Yritin tuossa illalla vääntää vatsalihaksia, jotta tämä roikkuva säkki mahani kohdalla hieman kiinteytyisi. Turhaa työtä, sillä hetken kuluttua Muru tallusteli keittiöstä suuren kulhon kanssa, joka oli täynnä taivaallista kanasalaattia. Hän oli tietysti kipaissut samalla kaupasta ihania salaatin kastikkeita, joita oli ihan PAKKO lorautella joukkoon hieman reilulla otteella. Kolme lautasellista meni niin, että sihinä kuului. Lisää olisin vielä ottanut, mutten kehdannut. Muutenkin viime päivinä ollaan syöty tosi tukevasti herkkuja. Sisäfilettä, mozzarellaa, possua ja kaikkea "pientä kevyttä". Eiköhän meno tasoitu murun loman loputtua, kun on taas niin kiire, ettei ehdi päivisin herkutella. Nyt kun kotona on kaksi aikuista, niin lasten- sekä kodinhoito käy käden käänteessä. En voi valittaa.

Vauvelillahan todettiin myös Osteogenesis Imperfecta. Se ei meitä hätkäyttänyt, sillä niin me arvelimmekin. Siitä, kuinka hauras tämä tyttö on, meillä ei ole vielä mitään käsitystä. Asia selviää viimeistään siinä vaiheessa kun hän lähtee liikkeelle. Minkäänlaisia luukipuja prinsessalla ei selvästikään ole. Isovelihän huusi koko ajan yhtä soittoa tuossa iässä. Lastenklinikalta saimme lainaksi kylpytuen, koska OI-vauvaa ei voi "roikottaa" pestessä kuten tavallista vauvaa. Myös neidin peukalot ovat luksoituneet, eli hieman poissa paikaltaan. Peukkua tukemaan hänelle on jo teetetty elämänsä ensimmäinen peukku-ortoosi. Laitan siitä kuvan tähän, sillä vekotin on niin älyttömän pöhkön näköinen.

Jaahas, vaavi näyttää heränneen iltapalalle. Tuolla hän matkustaa tottuneesti isinsä sylissä olohuoneessa. Mä en kuullut inahdustakaan, mutta Murun tarkat korvat olivat kuulolla. Velliä koneeseen niin jaksaa taas nukkua.

Terveisiä Peukkulasta! :