Ostimme hamsterille eilen uuden juoksupyörän. Mokoma mönkijä on tullut perheensä kaltaiseksi ja pullistunut ulos vanhasta pyörästä. Hamsteri-polo on niin jykevässä kunnossa, että sen selkä osuu edellisen pyörän kattoon. Päätimme laittaa häiskän salaattikuurille ja ostaa sille ison kunnollisen pyörän, jossa sulattaa talven varalle varastoimansa ihran. Ilta kuluikin sitten poikien ihmetellessä hamsteria ja sen edesottamuksia uudessa juoksupyörässä. Kolmevuotias touhotti innoissaan: "kato, kato nyt hamsu kaahaa". Toinen, 36-vuotias, tuijotti silmät kierossa ötökän takapäätä ja kysyi ihmetellen: "onks toi sen pippeli?" Vilkaisin äijien touhua ja totesin kyseisen kapineen olevan hamsterin häntä. Kolina ja rapina loppui yhtäkkiä. Hetken jo pelkäsin jyrsijän saaneen sydärin. Eihän pikkuinen sydän välttämättä kestä kovaa rasitusta. Sitten kuulin kuulin pienemmän pojan toteavan pettyneenä: "hitto, nyt hamsulta loppui bensa". Hmm...tuumasin keittiössä ja tungin makaronilaatikkoa uuniin. Pitäisiköhän ottaa poikien kanssa taas elämän perusasiat puheeksi.