Meillä on viikossa tapahtunut ihmeitä. En voi kuin taivastella tätä. Normaaleissa perheissä nämä asiat ovat tapahtuneet jo kolme vuotta sitten, mutta mehän emme olekaan edes lähellä normiperhettä. Sen lisäksi, että vellit ja nokkamukit ynnä muu vauva-rekvisiitta siirtyi takavasemmalle, nyt on edistystä tapahtunut nukkumisenkin suhteen. Viime yönä poika nukkui elämänsä ensimmäistä kertaa yksin makuuhuoneessa. Minä torkuin olkkarissa. Poika tosin heräsi jo viideltä ja sanoi oksentavansa kohta, mutta olin niin ylpeä hänestä ettei pienet yskökset vessan lattialla latistaneet tunnelmaa. Yövaippakin oli lähes kuiva. Seuraava askel on yövaipasta luopuminen. Se tietää järjettömästi lisää pyykkiä, joten aion odotella kunnes tulee aamuja jolloin yövaipassa ei ole mitään. Siihenkin löytyy varmasti paljon puhuttu "oma herkkyyskautensa". Kello on nyt vasta puoli kahdeksan aamulla ja pikkuhäiskä tuolla huutelee tahtovansa ulos. Ollaan varmaan ainoat ihmiset alueemme leikkipuistossa ennen kahdeksaa sunnuntaina...Toisaalta, me aiotaan olla illalla jo seitsemältä unten mailla kun muut vielä leikkivät täyttä päätä.