Pötköteltiin tässä eräänä iltana vierekkäin pimeässä makkarissa ja jutusteltiin kuiskaten kuulumisia. Puhuttiin hiirenhiljaa, sillä pieni mies veteli hirsiä sängyssään alle puolen metrin päässä meistä. Totesin jossain välissä, että täytyy käydä ostamassa ukkelille talveksi villainen haalari ulkoilupuvun alle. "Että mitä! Mitä te sanoitte?", kuului yhtäkkiä lastensängystä. Minä purskahdin nauramaan ja Muru totesi meidän tarvitsevan pian oman makkarin. Niinpä, eräänä päivänä viime viikolla sain sähköpostiini esitteen asunnosta, jonka Muru oli bongannut.

Eilen istuimme yli tunnin pankissa kuuntelemassa turinoita taloudesta ja asuntolainoista. Istuin tärkeän näköisenä ja tein mielessäni selvitystä pankkineuvojan siviilisäädystä sekä seksuaalisesta suuntautumisesta. Innoissani kerroin Murulle johtopäätöksiäni, päästyämme takaisin autoon. Murulainen haukotteli ja oli sitä mieltä, ettei minun empiirisellä havainnoinnillani ollut mitään tekemistä asuntolainan ottamisen kanssa. Eipä tietenkään, mutta olihan se aika jännittävää, mitä kaikkea uudesta ihmisestä voi arvailla puolentoista tunnin aikana. Lopulta huokasin voipuneena: "Kauheeta kun piti yhtäkkiä ihan ajatella paljonko käyttää kuukausittain rahaa eri kohteisiin. Mä koin sen todella ahdistavaksi". Muru hymähti ja vilkaisi suunpieli vinossa: "Niinpä, sä olisitkin paljon mielummin vaan istunut siinä ja näyttäny kauniilta".