Pitkä odotus päättyi vihdoinkin. Pieni tyttömme on täällä. Jo vuorokauden ikäisenä hän oli kiertänyt isin hauraiden sormiensa ympärille. Yhteiselo heillä alkoikin ihan kahdestaan, sillä minä makasin reilut 17 tuntia heräämössä verensiirrossa. Kaikki ei sujunutkaan ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta luojan kiitos, olimme maamme johtavassa synnytyssairaalassa. Isi asusti perhehuoneessa tuoreen nyytin kanssa ja hienosti olivat pärjänneet. Ei voi kuin hattua nostaa ensikertalaiselle miehelle, joka jää yksin vastasyntyneen OI-vauvan kanssa ja suoriutuu siitä vielä upeasti! Sama meno on jatkunut kotona, sillä oma vointini on yhä kamala. Isyysloma on maailman paras keksintö, kunhan vain kaikki isät tajuaisivat käyttää sen keskittymällä vain ja ainoastaan olennaiseen. Nukun yhä parit päikkärit päivässä, sillä vartalon kokoaminen vie voimansa. Isi ja prinsessa pärjäävät kyllä, he ovat jo tiivis tiimi. Tuore isä suunnittelee jo tekevänsä itse prinsessan tulevaisuuden vaatteet, sillä kietaisupaidat ynnä muut vauvan ympärille puettavat vaatteet ovat helpoimmat arjessa heikkoluisen neidin hoidossa.