Mä olen niin vihainen, että voisin kiljua. Voi herttainen hevonpaska! Käytiin poliklinikalla, juu. Satuimme saamaan vihaisen, vittumaisen ja vammaisia vihaavan lääkärin. Ei hymyn häivääkään ja kohtelu oli ala-arvoista. Sairaanhoitaja oli ystävällinen ja ihana, joten koko taloa en voi sättiä. Muru sai tietenkin saarnan tupakoinnista ja kuulemma sen lopettaminen on EHTO sairaalassa saataviin hoitoihin. Noinkohan syöpätautien klinikallakin rajataan pois tupakoivat potilaat hoitojonosta... Pahin alkoi, kun päästiin Osteogenesis Imperfectaan. Lääkäri kysyi murulta, onhan hän tietoinen OI:n perinnöllisyydestä. "Kai sinä ymmärrät sen?", tivattiin murulta vielä tuijottaen silmästä silmään. Asenne oli selvästi se, että minkä helvetin takia kukaan ihminen voisi haluta vammaisen lapsen? Varsinkin jos äitikin on vammainen. Riski saada OI vauva on meillä 50% ja olemme varautuneet asiaan 100% varmuudella. Asiat pyörivät ympyrää murtumien ja luuntiheyksien ympärillä. Ei mitään keskustelua lisääntymiseen liittyvistä elimistä. Minun on nyt hankittava luuntiheysmittausten tulokset ja toimitettava ne tälle lääkäri-läskille. Mitään hoitoja hän ei meille tarjonnut. Tutkimuksia sentään ilmoitti tulevan, mutta parin vuoden aikataululla. Sitäpaitsi emme ole yrittäneet luomusti tarpeeksi pitkään. En viitsinyt kertoa, että kiitos vaan, olen tehnyt Sitä viimeiset viisi vuotta ilman minkäänlaista ehkäisyä. Itsesuojeluvaistoni kielsi kertomasta, että kumppani ehkä onkin ollut eri. Fuckbuddy jos toinenkin on jokaisella yli kolmekymppisellä itseään kunnioittavalla sinkkunaisella.

Kivuliaita ja turhia tutkimuksia tulisi, jotta asia etenisi protokollan mukaan. Miksi? Ennen edellistä raskautta, asia selvitettiin. Ei ovulaatiota -ei raskautta. Ultraäänen ja pakolliset ronkkimiset hän suoritti, muttei vaivautunut sanomaan sanaakaan munasoluistani. Käsittely oli niin kovakouraista, että suustani pääsi sammakko. Olisihan se ollut mukavaa kuulla onko kropassani tapahtunut jotain, kuten yksityisellä aina analysoitiin. Katsoen meitä ivallisesti hän sanoi: ”teidän on kyllä nyt päätettävä haluatteko te tutkimuksia täällä vai siellä yksityisellä”. Totesin suoraan, ettei kukkaromme kestä yksityisellä juoksemista. Pääni kyllä kestäisi paremmin.

Yksityisellä lapsettomuusklinikalla ei missään vaiheessa kyseenalaistettu vammaisen naisen vauvahaaveita. Voi kunpa tuo eukko näkisi onnellisen, iloisen ja elämästään nauttivan lapsemme. Hän on taatusti keskivertopentua onnellisempi. Menkööt meidän ostarille katsomaan ilottomia ja huonosti hoidettuja lapsia. Kukaan ei varmasti ole kyseenalaistanut heidän, fyysisesti terveiden, vanhempien oikeutta lisääntyä tai kykyä hoitaa jälkikasvuaan.

Peruspositiivinen murulainen, joka ei koskaan sano pahaa toisesta ilman syytä, tuhahti ulkona vihaisesti. ”Vittu, toi ämmä ei ole saanut munaa ainakaan viiteen vuoteen, jos ikinä.” Työnsi sitten kiukkuisena sätkän huuleensa ja lähti lampsimaan kohti autoa. Mä kipitin kiiruusti töihin purkamaan päänsärkyäni.