Sinkkuuden kunniaksi olen alkanut toteuttaa haaveitani. Viime viikolla kävin manikyyrissä ja eilen otin tatuoinnin, josta olin haaveillut jo kolme ja puoli vuotta.

Seistessäni vähäpukeisena tatuointiliikkeen valtavan peilin edessä, tuskailin taas läskimakkaroitani. Seuraava projekti onkin siis viiden läskikilon poisto vartalostani. Tatuoinnin jälkeen marssin päättäväisenä kauppaan hakemaan pari muovikassillista kasviksia. Aloitan homman pohjustuksen mättämällä mehulinkooni kaikenlaista jännittävää ja terveellistä. Eilen illalla sinne suhahti 250 grammaa selleriä. Sellerimehun nielaisin irvistellen ja saman homman tein tänä aamuna.

Sen verran juopon vikaa minussa on, että kaikki kasvikset ja hedelmät uppoavat nieluuni muitta mutkitta mehuna. En ikipäivänä voisi pureskella porkkanaa ja selleriä, oksennus tulisi, mutta mehuna hörppään kaikki helposti. Mehulinkoni on onneksi täysin konepestävä, joten suurta vaivaakaan ei tarvitse nähdä terveysliemieni eteen. Saapi nähdä mitä sisäfileeseen tottunut suolistoni tähän sanoo. Istun varmaan loppuviikon vessassa ripaskan kourissa, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Pojan mielestä mehulinko on mielenkiintoinen kapine. Hän tulee aina jännittyneenä katsomaan mitä äiti sinne tällä kertaa tökkää. Laite pitää julmetun kovaa jyrinää käynnistyessään. Pikkupojan mielestä tekniikka on huisin hauskaa ja hän jopa suostui aamulla maistamaan sellerimehuani. Reppana luuli sitä värinsä puolesta omenamehuksi. "Hyi kuinka hapanta": hän tokaisi ja marssi ulos keittiöstä.