Onpas mukavaa. Taloutemme tilanne on heikko, mutta olemme tottuneet kituuttamaan ja vinguttamaan Visaa kun käteinen loppuu. Nyt sitten tippui pommi niskaan. Muru siirsi kirjansa meille ja Kela muisti minua samantien kirjeellä: yksinhuoltajan lapsilisäkorotus on peruttu, koska taloudessamme asuu mies. Okei, siitä ehkä saattaisinkin selvitä. Seuraavaksi pamahtivat päivähoitomaksut. Entisen 60 euron sijaan, joudunkin pulittamaan vintiön päiväkodista 223 euroa kuukaudessa. Epäreilua ja sikamaista! Minua rangaistaan siitä, että olen onnellinen. Kiitti vaan! Muru ei ole vintiön isä, joten tuntuu kohtuuttomalta seistä nyt hänen edessään pipo kourassa ja kerjätä rahaa. Hän on yhteiskuntamme mielestä velvollinen elättämään poikani. Minulla ei todellakaan ole varaa kaikkiin näihin korotuksiin minimipalkallani. Mitä tapahtuisi, jos olisin iskenyt silmäni lähiöbaarin duunariin tai taksikuskiin? Lisät vietäisiin kuten nyt ja päivähoitomaksukin nousisi. Jos mies sattuisi tienaamaan saman verran kuin minä, meillä ei olisi varaa asua yhdessä. Joutuisimme keplottelemaan kirjamme eri osoitteisiin ja sekö loisi mahdollisuudet perustaa ihan oikea kunnollinen perhe? Ei auta itku eikä hampaan kiristys. Saatanan kallista.....tiedetään, tiedetään: elämä on.