sunnuntai, 26. helmikuu 2012

Päivää

Enpä ole vähään aikaan tätä päivittänyt. Muru jäi työttömäksi, joten minä olen palannut "sorvin ääreen". En sentään työskentele jokapäivä, mutta kun teen, tiedän tehneeni. Työvuoroni ovat 12,5 tuntisia.

Yritän tässä sivussa järjestää pojalle 7v synttäreitä, eli lastenkutsuja. Hiki nousee otsalle jo niitä ajatellessa. Viime vuonna touhu meni yleiseksi hulinaksi, joten nyt aion järjestää aikuisen vetämää ohjelmaa jokaiselle minuutille.

Pahoilta murtumilta olemme välttyneet. Loppiaisena liukastuin jäällä ja sain selkänikaman painuman. Seuraavana päivänä kiirehdimme Intersportiin ostamaan minulle Icebug nastakengät. Ovat olleet todella hyvät! Niillä pysyy pystyssä säällä kuin säällä. Sisällä kävellessä kengistä lähtee kova mekkala. "Rousk, rousk, täältä tullaan". Työkaverit jo vitsailivat aiheesta. "Sä oot niin lyhyt, ettei sua nää, mutta jo kaukaa kuullaan että olet tulossa".

lauantai, 12. helmikuu 2011

Murtuma, jälleen.

Unohdinkin kertoa, että syksyllä 2010 mursin ristiluuni. Kipitin innoissani Hakaniemen halliin herkkuja hakemaan, kun kompastuin portaaseen ja sain murtuman. Neljä viikkoa tuska oli helvetillinen, sillä eihän äitiyslomalla saa sairaslomaa. Reinin lihasta hankitut herkut lohduttivat vain yhden illan.

Tänään onnistuin taas. Kävelin huolimattomasti ainakin pari numeroa liian isoissa sukissa (Murun sukat) ja jotenkin onnistuin astumaan vinoon. Pikkuvarvas vääntyi alle ja jalkapöytäni sanoi "raks". Tiesin heti, että nyt murtui viides metatarsaali. Vaikka on lauantai, Murun piti mennä töihin, joten soitin anopin hätiin. Anoppi kaahasi paikalle ja minä lähdin tutustumaan terveyskeskuspäivystykseen. Onneksi oli aamu, eikä yö! Yöllä noissa paikoissa saa pelätä enemmän muita potilaita, kuin kivuliaita toimenpiteitä!

Tunsin itseni tervetulleeksi, kun ilmoittautumisessa mies tokaisi: "Ei tämä ole sun alueen päivystys, mutta voidaan me sut hoitaa"...Sanoin meneväni mielelläni muualle, jos hoidatte kuljetuksen! Haukotellen nuori mies tuumasi: "No voit sä jäädä tännekin, mutta kontrollit hoidetaan sitten muualla".

Etenin kohti aulaa (pyörätuolilla) ja totesin olevani oikeassa paikassa, kun huomasin seinällä  räikeänpunaisen kyltin: "Käsihuuhde EI sisällä alkoholia!!!" Lappu oli aseteltu käsihuuhde pumpun ja juoma-automaatin väliin. Nauroin lähes ääneen! Kuinka moni yön kävijä on yrittänyt parannella olojaan käsihuuhteella!?

Sain tosi hyvää ja ripeää hoitoa, en voi valittaa. Mutta edessä on viikko yksin kahden lapsen kanssa jalka murtuneena. Aika haastavaa. Muru lähtee työmatkalle, mutta onneksi anoppi on lähellä. Ihminen selviää monesta kunhan vain haluaa. Mä olen jo suunnitellut monta metkua, miten vauvaa voi hoitaa kipsin ja keppien kanssa. Toteutus onkin sitten jännittävämpi puoli. Se jää nyt nähtäväksi, kuinka meidän käy Silmänisku

 

torstai, 10. helmikuu 2011

Hupsista

Olin unohtanut koko blogini, oops. Notkuin netissä muuten vaan ja seikkailin sosiaalisessa mediassa. Viime yönä joku oli kommentoinut kirjoituksiani ja siitäpä muistinkin taas tämän päiväkirjapuuhani.

Perheen pienin täyttää kohta 10 kuukautta ja isompi häiskä on siirtynyt vain osa-aikaiseksi päiväkodissa. Näiden tyyppien kanssa kun puuhailee koko päivän ja hoitaa siinä samalla tiskit, pyykit, kaupat ja ruuat, ei vaan aina muista omia harrastuksiaan.

Lastenklinikalla juostaan kaiken aikaa pikkuväen kanssa. Tälläkin viikolla meillä on sinne kaksi käyntiä. Harmi, ettei kyseiseen lafkaan saa kanta-asiakas korttia. Joka kerta, kun astumme ovesta sisään, tilini hypähtää lähes 30 euroa pakkasen puolelle. Ei voi mitään. Jotkut käyvät teatterissa -me käymme sairaalassa. Toisaalta, lähes samalta se tuntuu. Poika heittäytyi maanantaina erittäin teatraaliseksi klinikan aulassa ja minä jo hätäännyin. Hän kaatui selälleen penkkirivin päälle, puristeli vatsaansa ja voihki! Tirautti pari kyyneltäkin ja tuumasin, että taidetaan lähteä uutta lähetettä noutamaan.

Minimies valitti, kitisi ja käski minun soittaa Murulle. Tungin porukan taksiin ja pohdiskelin tutun kuljettajan kanssa, mitähän me nyt tehdään. Ajetaanko terveysasemalle vai Pikku Jättiin, jonne pääsee jonottamatta. Matkalla mölyisä potilaani ilmoitti, ettei pysty liikkumaan jollei saa ruokaa heti. Kuolemakin kuulemma uhkasi...No, kurvasimme pikaruokalan kautta ja ihme tapahtui. Lastenateriaan kuului lelu! Sen saatuaan, vatsakipu katosi välittömästi. Niinpä niin, olisihan se pitänyt arvata. Lahjakas pieni hovinarrini. Eipä tule tylsää tai tekemisen puutetta.

torstai, 18. marraskuu 2010

Tunteita ja Tuoksuja

Kehaisin tuossa ekologisuuttani, joten pieni sananen siitäkin villityksestä. Minä RAKASTAN ruokaa, olen aina ollut erittäin perso sille. Hakaniemen halli ja Ruohonjuuri ovat tällä hetkellä herkku-keitaani. Reinin lihasta raahaan heidän oman tuotantonsa luomu-lihaa ja Ruohonjuuressa flippaan aina Visani kanssa. Visa-kortti pitäisi muuten tehdä laittomaksi äitiys- ja hoitovapaalla! Miten ihmeessä laskusta selviää kun tulot tippuvat....Nooh, onhan sitä ennenkin netissä kaikenlaista myyty, jotta saa laskut hoidettua Kieli ulkona

Täällä on juotu pullotettua koivun mahlaa sekä opettelin käyttämään linssejä ja soijaa ruokamme valmistuksessa. Kätevää ja helppoa. Muru ei voi sietää hajusteita ja on suorastaan allerginen niille. Kylppärissämme onkin sitten eri osasto hajuttomille herkkänahkaisille ja minulle tuoksuista nauttivalle.

Murun mielestä jotkut ihanat tököttini tuntuvat hänen nokassaan siltä, kuin sieraimia rassattaisiin pulloharjoilla.

Pyykinpesuun löysin pesupähkinät Ruohonjuuresta ja niillä nyt puhdistetaan perheemme pyykit. Sinkkuna ostin aina vahvasti hajustettua pesuainetta, jotka huuhtelin vielä mitä imelimmällä huuhteluaineella. Nyt pesupähkinät hoitavat pyykin, joka on noiden herkkänokkien mieleen. Myönnettäköön, tulee ihan hirmuisesti halvemmaksi pitkällä tähtäimellä. Entisen ("luota pinkkiin"), eli Vanish-myrkyn sijaan tahrat poistan sappisaippualla.

Onneksi kylpyhuoneessamme on suuri avattava ikkuna. Sen äärellä saan sentään illalla lakata kynteni kun liuottimen käry kuulemma saa Murun ja Minimiehen voimaan pahoin. Minimies tosin taitaa matkia Murua, sillä hänen ensimmäiset elinvuotensa kämppämme on haissut jos jonkinlaiselta lakalta ja tökötiltä.

Täytyy kyllä myöntää, että pienen miehen hajuaisti on yhä äärimmäisen herkkä. Kirjoitinkin joskus aiheesta. Hän todellakin haistaa vanukaspurkin jopa suljetusta roskakassista. Pesin wc:n, jollin lastenhuoneesta kuului "Miksi täällä haisee ihan uimahallilta?" Saimme lahjaksi käytettyjä lastenvaatteita ja niitä pukiessaan poika tuumasi "Nämä haisevat ihan mun tädiltäni". Toden totta, molemmat käyttävät samaa pyykinpesuainetta.

Tuosta on myös paljon apua. Jos vauvelimme, nyt jo 7kk vanha, on tehnyt kakat housuunsa, minimies osaa kertoa asiasta minulle jopa 3 metrin päästä! Eipä tarvitse minun vaivautua vaippaa vahtimaan.

 

keskiviikko, 17. marraskuu 2010

Kokki

Sain juuri tiedon, että blogini lähettelee joillekin ilmoituksia siitä, että on tullut uusi päivitys. Olen asiasta pahoillani, enkä tiedä mitä sille pitäisi tehdä, muuta kuin alkaa päivittelemään tätä hieman useammin kuin viimeaikoina.

Entinen Miss Eines (kuten työkaverini minua kutsui), on muuttunut ekoilevaksi luomu-kokiksi! Se vie hieman enemmän aikaa Pilttipurkin avaamisen sijaan, mutta on erittäin palkitsevaa. Prinsessamme kasvaa yläkäyrillä ja paisuu kuin äitinsä. Olemmekin ristineet hänet perheemme Pikku-Amatsoniksi.

Keittelen kasvikset, kanat, lihat ynnä muut eväät ja huristelen sauvasekottimella soseiksi. Ei ne kenellekään muulle tässä perheessä maistuisi, mutta vauva vetelee onnessaan kaikki napaansa. Kukkakaali on hänen herkkuaan, vaikka saa minut kananlihalle. Keiteltyäni koko kukkakaalin kerralla soseeksi, koko kämppämme haisee niin tuhdisti suolistokaasuilta, että heikompia hirvittää! Minä, joka rakastan kosmetiikkaa ja hyviä tuoksuja joudun nöyrtymään paskanhajulle, jotta tyttö saa vatsansa täyteen herkkua.

Eräänä päivänä isoveli saapui kotiin, pysähtyi eteiseen kuin seinään ja huusi: "Äiti MIKÄ täällä haisee?" Yritin selittää, ettei kyse ole nyt vessajutuista vaan kukkakaalista. Sitäpä olikin sitten päiväkodissa tarjottu, keitettynä tietenkin. Minimies ei ollut suostunut edes haarukalla mokomaan koskea. Tädit olivat pakottaneet maistamaan. Se sotii täysin omaa ideologiaani vastaan. Toista ei voi pakottaa syömään, jos iljettää. No hän sitten maistoi vedet silmissään ja uhan alla, jonka tuloksena oksensi koko vatsansa sisällön keskelle ruokapöytää toisten lasten riemuksi. Hoitaja selitti minulle, että kyse on varmasti vellovasta vatsataudista. Totesin siihen tiukkaan sävyyn, että jos he olisivat vaivautuneet lukemaan foniatrin lausunnon pojan syömisestä ja erittäin herkästä oksennusrefleksistä, ette ehkä olisi pakottaneet. Saivatpahan tätöset sitten siivottavaa kiitokseksi.

Murulla on loistava lausahdus pakottamisesta (jota hänkään ei kannata lastenkasvatuksessa). Mitä yhteistä on pinaattikeitolla ja anaaliseksillä? -Jos on pienenä pakotettu, niin ei aikuisenakaan maistu! Okei hieman härskiä, mutta periaate on oikea.

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Kolkyt ja risat vammainen äiti seikkailee. Yksinhuoltajablondi lähiöstä koittaa kasvattaa vammaista poikaansa mieheksi. Tositarinoita arkisesta elämästämme.

  • Tagipilvi