Ensi viikolla on sinkkublondin virallinen kihlajaispäivä. Murulainen keksi sen, koska ”taivaaseen astumispäivä” on sopivan romanttinen kyseistä tapahtumaa varten. Tapani mukaan soitin suutani ja ilmoitin olevani sitten se taivas ja hän saa luvan olla astuja. Muru ei halua mitään kultaista rinkulaa sormeensa, sillä se toisi mieleen keravalaisen karvanoppa-kollin. Myönnetään, hän ei ole sitä miestyyppiä, jolle korut istuvat. Siis, jos korut nyt yleensä sopivat yhdellekään miehelle, paitsi Matti Nykäselle. Vikisin jotain yleispätevää sormuksen symboliikasta, joten muru antoi periksi. Hän haluaa rosterisen tuhdin sormuksen ja sellaisen hän nyt myös hankkii. Passaa minulle, mutta oma rinkula tuottaa päänvaivaa. Mietin eri materiaaleja ja haluaisin teettää kyseisen esineen. Tuollaisia kultasepänliikkeiden tusinatavarana tuotuja normihiluja en tahdo. Voisin vaikka muokata mummovainaan vihkisormuksesta sepän avulla jotain ainutlaatuista. Toisaalta myös hopea materiaalina kiehtoo, mutta pohdituttaa sen tummuminen ja kestävyys. Täytyypä katsella mitä keksin...Silläaikaa olen onnellinen  Imelää, eikö vain?