Tehtiin tänään vintiön kanssa jonkinlainen väsymisen ennätys. Eilen oli hurja päivä, kävimme kuvataidekerhossa ja elokuvissa, sekä tietysti ulkona syömässä lapsikavereiden kanssa. Tänään jatkoimme kodin siivouksella ja vierailimme apuvälinelainaamossa. Ehdotin minimiehelle vielä kaupoissa käyntiä, mutta hän rukoili pääsyä kotiin. Kello 16, murun saapuessa kotiin, täällä odotti sekava seurakunta. Pieni herra oli kuin laskuhumalassa, kärttyinen ja totaalisesti pihalla. Minä vanuin pitkin sohvaa selittäen jotakin läskeistä, sekä järjettömästä nälästä. Ruokin ipanan ja huolimatta aikaisesta kellonajasta, laitoin hänet sänkyyn lepäämään hirveän kiukkuraivarin säestämänä. Harvoin vintiö saa niin totaalisia paskahalvauksia kuin tänään. Hän itki niin, että kyyneleet roiskuivat ja raivosi samaan aikaan tyhmää äitiä, joka ei ollut hankkinut kimalleliimoja hänen askarteluansa varten. Muru luikki kiiruusti takavasemmalle, oli ilmeisen ihmeissään kotona vallitsevasta tilasta. Kello 17.20 sammutin lastenhuoneesta valot ja poika nukahti oitis kuorsaten äänekkäästi. Kömmin tokkuraisena sänkyyn ja sammuin itsekin samantien. Mahtoi murulainen olla ihmeissään, kun istua tökötti pimeässä asunnossa kello 18 maanantai-iltana ja jokaisesta huoneesta kuului syvä tuhina.

No, heräsinhän sentään nyt klo 21 hurjaan mahan kurinaan. Kammottava nälkä iski kesken unien. Muru oli näköjään sillä aikaa keitelllyt päivällistä ja ripustanut pyykit. Koskahan sitä jaksaisi seurustella?

Masuvauvanikin nukkuu: