Tepastelin aamulla alkkareissani keittiöön ja kurkotin tiskipöydän takanurkassa kököttävän vedenkeittimen päälle. Kumarruttuani tiskipöydän ylle takaani kuului kolmevuotiaan tomera tokaisu: "älä pyllistele, NAINEN!" Oli pokassa pitelemistä. Kylvyn ja aamupalan jälkeen päätimme lähteä kaupungille shoppaamaan ja pieni mies toivoi pääsevänsä syömään "Näkkäriin". Olen täysin hurahtanut NominatioN rannekoruihin ja jälleen mukaamme tarttui kyseisiä osia Stoccalta. Yritän olla epäitsekäs, joten tänä vuonna ystävänpäivälahjaksi läheiset tulevat saamaan kyseisiä ihanuuksia. Työ-ystävillekin olen osia hankkinut. Ostin tänään (itselleni) kullattuja paloja koruihini, joten Visa vingahti vietävästi. Minulla on jo viisi erilaista ranneketta koossa mutta käytän vain neljää, kaksi molempiin ranteisiin. Vielä ei ole tullut sanomista, tosin eipä ne pitkien hihojen alta paljoakaan näy. Viimeksi kun olin kahvilassa, nämä ihanat korut toimivat kuten rukousnauhat. Ystävättäreni kanssa näpläsimme molempien korut läpi ja vertailimme tarinoita, joita korut kätkevät kuvioihinsa. Olen kuin transsissa kun näperrän kaikki viisi ranneketta pala palalta läpi ja samalla mietiskelen tarinoita elämästäni. Jokaisen palan olen valinnut huolella elämäni tapahtumista muistuttamaan. Olisi varmaan NominatioNin keksijän mieleen tietää, että maailmassa on todellakin kuluttajia, jotka hän on ideallaan koukuttanut. Ehkä tämä menee ohi, sitä odotellessa.