Nyt on taas uusi hevoskuuri takana ja olo sen mukainen. Oksettaa, nälättää, hikoiluttaa ja paleltaa. Toissapäivänä muru tuli töistä ja purskahti nauramaan minut nähdessään. Olin hikinen ja väsynyt sekä ilmeisen turvoksissa. Muru tuli puristelemaan ja nauraa kätkätti, pienen miehen yhtyessä nauruun. Sieltä kikatuksen lomasta sain selvää: "Jumankauta, aamulla mä herään C-kuppien vierestä ja kun tulen illalla kotiin, täällä onkin DD:t". Toden totta, helvetilliset hinkit eivät mahdu mihinkään kannattimiinsa. Eilen mentiin sitten minimiehen kanssa Sokokselle tissiliivi ostoksille. Hänestä se oli lumoavan ihanaa. Hän maata rötkötti pyöreällä divaanilla ja kommentoi mamin makkaroita. Kotiin lähdettiin mukanamme pussillinen D-kupin hinkkiliivejä.

Tänä aamuna muru kehaisi eteisessä: "katohan uudet liivit, nyt ei pursu yli". Kiitti vaan jätkät tuumasin ja painelin rappukäytävään hinkit heiluen.