Nyt ollaan uudessa kodissa, mutta helppoa se ei ollut. Psyykkasin itseni totaaliseen maniaan ja kävin super-kierroksilla yli pari viikkoa. Hoidin työni tehokkaasti kädet vapisten, viiletin vintiö kainalossa halki Helsingin ja pakkasin tavaroita joka yö lähes kahteen. Samalla soittelin virastot, vakuutukset ja toimistot sekä ilmoitin vaihtuvan osoitteemme. Vihdoin koitti h-hetki ja aamulla muuttofirman pojat soittivat ovikelloa ennen kahdeksaa. Olin pakannut hikipäässä pikkutunneille. Vanhat ripsivärit poskipäille varisseena ja tukka solmussa osoittelin pojille laatikoita ja epämääräisiä säkkejä. Muuttolaatikoita oli vuokrattu 70, pahvilaatikoita ostin 25 ja jätesäkkejä kului kymmenisen rullaa. Firman pojat olivat varautuneet muutaman tunnin pikkuiseen urakkaan, joka kuitenkin venähti 8,5 tuntiseksi, ilman ruokataukoja tms. Hemmetin kalliiksi tämä tuli, mutta onko vaihtoehtoja? Kukaan tuttava tai sukulainen ei olisi pystynyt kyseiseen, eikä tarvitse huolehtia kiitollisuudenvelasta. Visan velka olkoon asia erikseen.

Väsymukseni tila oli sanoin kuvaamaton. En pystynyt nukkumaan tai syömään. Paino tipahti kolmisen kiloa alaspäin ja neuvolassa täti kerkesi jo kehumaan kuinka hyvin olen "kontrolloinut syömisiäni". Kissan viikset! Meinasin kuolla ja halvaantua samanaikaisesti vastaanotolla ja sain vain kehuja painoni kehityksestä. Mitä jos oikeasti olisin sairastunut pahasti ja olisin hiuskarvan varassa? Eipä sitä olisi huomannut kukaan. Kunhan läskiä ei muodostu, se on pääasia.

Yhtenä yönä himoitsin Imovane pakettia vanhan keittiöni kaapista. Hemmetti soikoon, sekin oli jossain muuttolaatikoiden uumenissa. En oikeasti olisi uskaltanut unilääkettä ottaa, vauvan takia. Kuin narkkari, pyörin siinä ihanassa unelmassa, miten vaipuisin syvään unitilaan ja heräisin levänneenä. Havahduin sukulaisten jouluntoivotuksiin. Olisin halunnut nakata kännykän parvekkeelta. "Vetäkää joulu päähänne! Mua ei kiinnosta muu kuin rauha, hiljaisuus ja lepo!" Mitä vihaisemmaksi tulin, sen enemmän tuotin adrenaliinia ja sain kierroksia. Oravanpyörä oli valmis.

Jouluaattona passitin pojan mummolaan ja uunituoreen mieheni vanhemmilleen. Hain bensikseltä pizzan, vedin sen huiviini ja peiton korviin. Hyvästi paha maailma.