Meidän perheessä ollaan huonoja valvomaan. Juhla, jota vietetään keskellä yötä on pahin mahdollinen keksintö tälle seurakunnalle. Mietittiin viime yönä miten me voitaisiin juhlia ilman valvomista ja hermojen kiristymistä. Tuumattiin, että uuden kodin ikkunoista näkee hienosti jo kuuden jälkeen jälkeen pamahtavat raketit. Tina voidaan sulattaa uudella kaasuliedellä vaikka jo kello seitsemän. Viikonloppuna on ilmeisesti tulossa pakkasta, joten perheen yhteinen pulkkamäki saattaisi onnistua. Minimies rakastaa pulkkamäkeä yli kaiken. On ilmeisen harmistunut, ettei saa luistella, joten joitain talven iloja hänellekin täytyy sallia. Eikä mäessä tarvitse laskea sieltä jyrkimmästä kohdasta.

Aamulla ehdotin suunnitelmaa vintiölle. Silmät loistivat ja hän oli haljeta odotuksesta. "Minä voin sitten johdattaa meidät mäkeen ihan niinkuin päiväkodissakin johdatan meidät ruokasaliin". Kyselin ihmeissäni mikäs juttu se tuo on? Hän on ollut pari viikkoa varahoidossa eri päiväkodissa. Poika kiskoi lapasta kätensä ja totesi, "katsos äiti, kun minulla on heikot luut niin siksi kävelen ekana. Sillätavoin muut eivät töni ja minä en kaadu". Ainiin, niinpäs onkin. Hyvä keksintö, eipä olisi tullut mieleeni! "Mutta sinullapa äiti on vieläkin heikommat luut ja vauvakin mahassa. Jos sinä kaadut niin te voitte KUOLLA", kuiskasi hän vakavana. "Senpä takia me ollaankin varovaisia", lodutin häntä ja pusutin pojat matkaan.