Matkustin toissapäivänä bussilla pitkästä aikaa. Vammaisille myönnetyt 18 yhdensuuntaista taksimatkaa kuukaudessa kun ei vain riitä kahden ihmisen menoihin. Jokainen kaupassa käynti vie kaksi matkaa ja kuljettajallamme onkin tapana irvailla siitä, kuinka ostan kerralla kaupan tyhjäksi. Kuskiparka joutuu tietenkin raahamaan kassit. Olisi mahdotonta näillä matkamäärillä käydä koko ajan tuoretta leipää hakemassa.

Bussimatka oli jännittävä kokemus. Kuljettajana toimi ystävällinen, asiakkaitaan tervehtivä, ilmeisesti Somaliasta kotoisin oleva mies. Kaksi vanhempaa rouvaa siunailivat kännykkään huutavaa ukkoa ja minä tarkkailin tilannetta mielenkiinnolla.
Ihailtavin suoritus tuli kuitenkin väsyneen-näköiseltä kahden pikkulapsen kanssa matkustaneelta äidiltä. Tomerasti hän tuuppasi vaununsa keskiovesta sisään ja aiheutti täpötäydessä bussissa hämminkiä. Ovesta pääsy hieman hankaloitui kun nainen tökötti siinä keskellä. Vaunuja oli jo kahdet ennestään. Yleensä kuljettaja ei ota kolmansia kyytiin, mutta kaveri ei ilmeisesti hennonut kiukutella matkustajille. Joku äkäinen täti-ihminen tuli tietenkin mäkättämään äidille, ettei kolmansia vaunuja saa tuoda bussiin. Tämän äidin ilmekään ei värähtänyt. Pehmeästi ja silmiin katsoen hän sanoi mäkättäjälle: "Olisiko sinulla jotain ihan oikeaakin ongelmaa, josta voisit valittaa?" Käännyin ällistyneen ihaillen katsomaan tuota ikäistäni naista, joka hallitsi rautaisesti hermonsa. Hän hymyili vastustajansa kuoliaaksi. Valittava täti poistuikin heti seuraavalla pysäkillä.