Nyt olen niin loman tarpeessa, etten ole ikinä (kai) ennen ollut. Huomenna koittaa kesälomani ensimmäinen aamu, jihuu! Paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen ja toivottavasti paljon tulee myös tapahtumaan. Muru kyllästyi kunnallisiin palveluihin ja sanoi haluavansa ehdottomasti lapsettomuuden hoitoon yksityisesti. "Okei", totesin minä vaikka oikeesti olisin voinut pomppia riemusta. Olen varoittanut helvetistä, jota elämä on ensimmäisen 1,5 vuotta OI vauvan kanssa, joka ei kykene kertomaan mihin sattuu. Muru katselee "meidän" nelivuotiasta ja toteaa, ettei se ole kuin lisäominaisuus. Mä olen löytänyt aarteen. Miehen, joka puhuu tunteistaan, itkee ja kiukkuaakin kun sille päälle sattuu. Pitää kyllä myös hyvin puolensa, ettei tämä bitch hypi silmille. Sopivasti antaa kuitenkin periksi.

No, nyt olen neljättä päivää saanut jättiannoksen antiestrogeenia. Ystävättäreni antoi mulle siitä hyvästä pinkin rintamerkin jossa lukee "I go from zero to bitch in 0,4 seconds". Jep. Olen ennen ollut naisen näköinen, mutta sielultani ja luonteeltani äijä. Nyt tajuan mikä vi**u noita naisia riivaa. Olen turvonnut kuin pannukakku, tissit on D-kuppia ja voi veljet tätä mielialaa. Luulin, että jotkut naiset on vaan psycho bitchejä, mutta ehei, hormoonit niitä riivaa! Mä kilahdan ihan jokaisesta asiasta ja katselen itseäni kuin ulkopuolinen. Tuo ei ole lainkaan munlaista olemista. Nakkasin kattilan tiskialtaaseen kun muru iloisesti kysäisi "Mitäs keitosta sä tänään meille puuhaat?" Tee vi**u ite keittos, huusin ja painelin makkariin. Naurettiinhan me sille tietty jälkeenpäin ja pyysin anteeksi. Kun ei itse kestä itseään, on aika pirun vaikeeta olla.