Luojan kiitos, on olemassa kaikenlaisia hyviä postimyyntifirmoja. Varsinkaan sinkkuäidit eivät ehdi, jaksa tai pääse kiertelemään kauppoja silloin kun haluaisivat. Kitisevän lapsen kanssa tunnelma latistuisi heti, eivätkä edes kauniit purnukat laukussa saa silloin fiilistä nousemaan.

Kiitos nykytekniikan, voin kätevästi shoppailla kaikkea mukavaa juuri silloin kun minulle sattuu sopimaan. Harmi vaan, että laatikot on kuitenkin noudettava jostain ankeasta postitoimistosta, jonka aukioloajat eivät tahdo riittää päiväkodin kautta kurvaavalle väsyneelle äidille. Kun maailma murjoo, nainen tarvitsee muovikassillisen piristävää kosmetiikkaa!

Ihan tosi, mikään ei ilahduta niinkuin arkipäivän ylellisyys. Ruuan suhteen olen jo mainostanut kulinaristisia nautintojani. Kosmetiikka on toinen intohimoni. Paskan päivän voi pestä iholtaan mansikantuoksuisella suihkuvaahdolla ja voidella hartaasti nahkaansa mitä ihmeellisempiä eliksiirejä. Kuten sisareni joskus totesi, minulla tosiaankin ON oma hoitotuote ihmisen jokaiselle nimetylle iho-alueelle.

Huomenna on pakko jäädä vielä kahvihuoneeseen selaamaan nuo Avonin tuotteet, siis työajan jälkeen, ennen kuin lähden kotiin. Kotona en milloinkaan ehdi paneutua hartaudella sellaiseen puuhaan. Eilen aamulla pöllähdin samaiseen kahvihuoneeseen kananmuna kädessä. Eräs toverini tiedusteli tulinko munalla töihin?! Katsoin häntä kysyvästi ja epäillen. Nainen osoitti kananmunaa, joka sattui olemaan eväänäni. Oma moka, etten tajunnut pakata sitä elegantisti eväslaatikkoon. Saisikohan niitä jostain pinkkinä ja paljetein koristeltuna?

Vintiö riepottaa iltakaudet mamia ja vaatii venymään kaikenlaisiin ihme metkuihin. Tänään he menivät päiväkodin kanssa metsäretkelle ja poika oli aamulla niin ylpeä tepastellessaan reppu selässä kuin koululainen. Kohta se sellainen onkin, nyyh. Sydän tässä hommassa särkyy. Äidin vauva.