Kiirettä on pitänyt. Iltaisin ei ole jäänyt aikaa mihinkään. Syynä saattaa tietenkin olla se, että blondi on mennyt vintiön kanssa nukkumaan seitsemän jälkeen. Muru-poloinen on päivystänyt illat yksinään tietokoneensa kanssa. Toissayönä minimies heräsi itkien litimärässä sängyssään. Eipä auttanut muu kuin nousta tomerasti ylös vaihtamaan lakanoita. Nuori herra istui potalla maansa myyneen näköisenä, oli pettynyt kun vahinko oli päässyt käymään. Tajutessaan touhuamiseni, isompi murulainen nousi ylös ja alkoi vaihtaa pienokaisellemme puhdasta yöpukua. Sen jälkeen hän haki puhtaan tyynyliinan ja tuli avukseni. En saanut sanaa suustani siinä hässäkässä. Valot vaan äkkiä kiinni ja koko jengi takaisin kuorsaamaan. Muru pitää meistä hyvää huolta. Aamuyön tunteina pohdiskelin päässäni, kuinka kiltti mies minulla onkaan. Tiedän kymmeniä, ellen satoja miehiä, jotka olisivat kiskoneet kiukkuisina tyynyn korviensa päälle ja jatkaneet uniaan piittaamatta pätkääkään äiti-poloisen urakasta.