Pitkä tauko vierähti viimeisestä merkinnästä. Aika kiitää taas kuin siivillä ”päästyäni” takaisin töihin loman jälkeen. Toisaalta, eipä tällä blogilla näytä olevan huimaa lukijamäärää ainakaan kommenttien perusteella ;).

Kuvien lisääminen osoittautui hieman työlääksi, enkä vielä jaksa perehtyä siihen. Minun ammattitaitoni ei riitä kuvien rajaamiseen, eikä aikakaan, joten täytynee jättää myöhemmälle kuvapuuhat. Poika on siirtynyt kesäpäiväkotiin, joka on tietenkin ”miljoonan kilsan” päässä kodistamme. Täysin vastakkaisessa suunnassa kuin oma työpaikkani ja se potuttaa. Tunti lisää aamu- ja iltapäivätoimiin. Alueemme kaikki päiväkodit sulkeutuivat kesän ajaksi. Kai sillä säästää jotain, mutta ei ainakaan vanhempien hermoja. Poikakin kyselee joka aamu, koska pääsee taas takaisin omaan tuttuun hoitopaikkaansa. Se riipaisee minun sydäntäni.

Mutta onpa jotain positiivistakin tapahtunut! Nassikka on vihdoin keksinyt millaista on normaalissa perheessä. Päiväkodissa hän leikkii kuulemma päivittäin pienen tytön kanssa isää ja äitiä. Hän on luonnollisesti isä ja tyttö on äiti. Aiemmin vintiö ilmoitti aina tomerasti, että hänellä on monta äitiä. Suvun naiset kun ovat huolehtineet/paaponeet sankaria.

Perhedynamiikka on muulla tavoin vielä hakusessa. Eilen illalla kysyin pojalta, että mitäs ne isä ja äiti sitten tekevät. Hän katsoi minua viattoman ilkikurisesti ja sanoi: ”no, tietenkin nukkuvat yhdessä”! Totta tosiaan. Aamulla viedessäni vintiötä hoitoon, omahoitaja kertoi, että siellä ne kaksi viikaria olivat pötkötelleet vierekkäin kalliolla iltapäivän ja leikkineet perhettä...