Melkein kuukausi vierähti viimeisestä merkinnästä. Mahan kasvattaminen on sitten rankkaa puuhaa. Koko ajan pitää vaan syödä ja nukkua! Olen jo onnistunut kasvattamaan niin komean kummun, ettei vatsa jää keneltäkään huomaamatta. Laskeskelin mielessäni, että olen töissä enää noin kolmisen kuukautta ja sitten se alkaa. Yövalvominen, koliikki, kiljunta ja sekasorto. Yritän tietenkin järkeillä, etteivät kaikki vauvat ole välttämättä erityisen vaativia, mutta minkäs teet, kun ei ole kokemusta rauhallisesti nukkuvasta nyytistä. Oli ehkä hyvä juttu, että eka vintiö oli vauvana niin kovin hankala. Ehkä nyt osaan arvostaa jokaista "normaalia" hetkeä vauvan kanssa, jos tämä kaveri olisi hieman hillitympi temperamentiltaan. Ultraäänessä kätilö totesi sikiön olevan niin kovin vauhdikas, ettei anturi tahdo tavoittaa häntä. Loppujen lopuksi ihan hyvät kuvat saatiin aikaiseksi. Sukupuoli selviää vasta joulukuussa. Jännitän sitä niin, etten meinaa pysyä nahoissani.

Nimilistankin olen jo tehnyt. Harmi vaan, ettei muru innostu yhdestäkään ehdotuksestani. No, ehtiihän sitä vielä hieman hioa.