Elämä voittaa! Hassu juttu, mutta loppujen lopuksi toivuin kaikesta, nyt yli kolmekymppisenä nopeammin, kuin viisi vuotta sitten. Punasolut palauttivat kuntoni ripeästi (hemoglobiini oli alimmillaan 80) ja tuhti antibioottikuuri korjasi puukon tekemiä vaurioita. Viikko kidutusta ja jälleen elämä on mallillaan. Paljosta voin kiittää silkkaa lääketiedettä (details later). Isän roolia ylistän, sillä tälläkin hetkellä prinsessa makaa vasten paljasta isin rintakehää sydänääniä kuunnellen, samalla kun juo maitoaan. Takataskuni pullistelevat asioista, joista haluan kertoa, joten ehkä ensi viikolla, isyysloman loppuessa, pääsen kirjoittamisessa taas vauhtiin.