Lähiömme yrittää siistiytyä tai ainakin kohottaa yhteisöllisyyttään. Tänään oli järjestetty tapahtuma, jossa oli tietenkin esiintyjiä ja grillimakkaraa. Jos minä olisin saanut valita, paikalla olisi ollut erilaisia kojuja tarjoamassa ihmisille uusia makuelämyksiä tai edes jonkinlaista taidetta. Mutta kansalle, joista suurin osa kulki krapulassa ja kumisaappaissa ymmärrän, että grillimakkara ja pillimehu ajoivat saman asian kuin kulttuurielämys. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Janoisimmat olivat ottaneet vauhtia ostarin kapakasta, jotta uskalsivat tulla julkiselle paikalle.
Pojan kanssa oltiin eilen sushilla ja teatterissa, joten tämä makkarakarnevaali oli vaihtelua sinänsä. Eksoottisuudesta piti huolen poliisiauto, jota ei meidän kulmilla tapaa ennenkuin on ruumiita tiedossa. Poliisi- ja paloauto olivatkin pikkupoikien vetonaula. Sinkkuäidille se oli ihan yhtä kivaa! Häpeilemättä sain ihastella nuoria, salskeita miehiä univormuissaan. Juteltiin muka lapsista ja autoista vaikka oikeasti ihastelin näitä ystävällisiä ja hyväntuulisia poikia. Hyvännäköinen poliisi otti pojastani sormenjäljet muistoksi postikorttiin. Jos olisin kehdannut, olisin pyytänyt häntä upottamaan minunkin sormeni musteeseen....
Yhteislaulun kajahtaessa kylmässä viimassa, poika onnekseni totesi haluavansa "häipyä täältä". Voi lottovoittoni, missä luuraat? Minäkin, toden totta, haluaisin häipyä täältä ikiajoiksi. Pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat pilvissä ja sinkkuäiti ei voi kuin haaveilla avarasta asunnosta rauhallisella alueella. Jatkakaamme uneksimista tai ainakin töiden paiskimista, jotta tässä ihanuudessa ei tarvitsisi koko elämäänsä ihmetellä.