Tatuointia ottaessani hieman jännitti, sillä sitä ennen minun piti täyttää esitietokaavake. Siinä piti muun muassa luvata, ettei sairasta verenvuototautia. Laitoin tomerasti rastin kohtaan "ei", vaikka OI:n takia minulla on todettu lievä taipumus vuotaa normaalia reippaammin. Tuumasin hetken olisiko pitänyt ottaa varmuuden vuoksi pari Cyklokapron tablettia etukäteen. Sairaanhoitajana tiedän kuitenkin myös sen tosiseikan, että vain limakalvoon tai sisuskaluihin kohdistuvat operaatiot lisäävät riskiä vuotaa kuiviin. Tatuoinnissa neula ei uppoa kovinkaan syvälle nahkaan, joten uskalsin ottaa riskin. Eikä se veristä puuhaa ollutkaan.
Huoneessa oli mainio tunnelma. Kaksi isoa riuskaa äijää taiteilivat kuvia asiakkaiden nahkoihin. Olin ainoa nainen koko paikassa ja testosteronin käry oli lähes käsin kosketeltavissa. Häijyn näköinen äijä muisti kysyä minulta lempeästi sattuuko neulalla sohiminen. "Ehei, ei tunnu misään": vastasin reippaana, sillä enhän minä kehdannut tällaisessa paikassa kitistä. Normaalisti juoksen hysteerisenä pakoon itikoita ja ampiaisia, mutta neulalla sohiva iso mies ei ollut lainkaan pelottava. Yhtä ristiriitaista kuin minun vinoutunut persoonani. Siinä istuessani minulla oli aikaa keskittyä ajatuksiini. Totesin, että kyllä minun miesmakuni on juuri tuollainen äijämäinen köriläs. En jaksa innostua laihoista pikkupojista, jotka kuvittelevat olevansa miehiä. Siis ei miehen tarvitse olla läski, mutta sellainen lihaksikas könsikäs saattaisi olla ihan jees :))
Mutta mikä helvetti siinä on, että nuokin niin itsevarmoina esiintyneet tatuointien täyttämät köriläät kärsivät homofobiasta! Tipahdin takaisin todellisuuteen kun herra, joka minua koristeli alkoi haukkua muiden miesten kanssa painia. Ei ole kuulemma hintimpää lajia maan päällä. Ja siinä ne nauroivat vatsat hytkyen, kuinka miehet trikoissa mylläävät päällekäin ja kutsuvat itseään urheilijoiksi. Olisin voinut avata sanallisen arkkuni ja väitellä asiasta, mutta päätin pitää suuni tukossa, jotta miehen neula ei lipeä kädestä.

Eli sisältä nämäkin miehet olivat vain niitä laihoja pikkupoikia, jotka pelkäävät homouden/erilaisuuden olevan jokin tarttuva tauti. Vammaisuudesta en viitsinyt asenteita edes tiedustella. Ei ihme, että pysyttelen sinkkuna. Missä luuraavat avarakatseiset, empaattiset ja älykkäät äijänköriläät? Niinpä, laji on kaiketi kuollut sukupuuttoon jo aikojen alussa.