Tänään käytiin taas vastaanotolla. Oltiin koko perheen voimin pohtimassa lisääntymistä. Lienemme sen verran nudisteja kotioloissa, ettei pieni mies jaksanut kiinnostua siitä, mitä lääkärissä tapahtui. Vilkaisi vaan ohimennen kun äiti riisui vaatteitaan ja käppäili odotustilaan puuhailemaan omia juttujaan. Vintiö istui tyytyväisenä odotustilan pöydän ääressä ja väritti muumipeikkoa. Muumimammaa kaiveltiin ja sohittiin, murun keskustellessa samalla herra tohtorin kanssa siittiöiden elinkaaresta. Pakko myöntää, että mua nauratti aivan kamalasti. Aina kun piti katsoa lääkäriä vakuuttuneesti silmiin, mua alkoi hihityttää. Tilanne oli niin koominen.

Oli niin utopistinen tunne istua vakavana ja kuunnella, kuinka tuiki tuntematon mies antoi meille ohjeita milloin ja miten SITÄ pitäisi tehdä. Huomasin, että setä lääkärikin oli revetä moneen kertaan virnuillessamme ohjeille, jotka käsittelivät seksielämää. Varmaan hankalaa puhua vakavalla naamalla, kun edessä istuu kaksi aikuista, jotka ovat purskahtamassa nauruun joka sekunti. Toisaalta, näinhän sen pitääkin mennä. Kyse kun ei ole kuolemansairauden hoidosta. Vielä on muutama vuosi aikaa naureskella, ennenkuin ikä tulee hoidoissa vastaan. On otettava myös huomioon OI:n vaikutukset vartalooni ja sen rajallisuuteen. Tuskin pystyn enää yli 35 vuotiaana kuormittamaan kroppaani raskaudella, ilman että selkärankani murenee pois alta. Tämä supertohtori oli vakuuttunut, että saadaan me jotain varmasti aikaan viimeistään jouluun mennessä. Kyllä vain, totaali konkurssi! Ei muuten hihityttänyt enää kassalla....