Taas tämä viheliäinen vaihe. Näen kauppakeskuksissa ja kaduilla jokaikisen vauvamahan. Niille tiedoksi, jotka eivä ole ennen tekstejäni selaillet, kyllä, olen kykenemätön lisääntymaan luomusti. Ovulaatiota ei ole eikä tule. Ainokaisesta voin kiittää vain ja ainoastaan lääketiedettä. Eipä ole tarvinnut ehkäisystä kantaa huolta. Haluaisin kovasti isomman perheen. Toivon, muttei mulle näköjään anneta. Muru tietää kaiken ja yhä edelleen rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ollaan jo keksitty "inside vitsi" aiheesta. Mä olen valeraskaana! Olen kuin eläin. Viikkoa ennen verihetkeä alan sisustaa pesää, nukun vähintään 12 tuntia (jopa arkena) ja syön määrättömästi. Nyt olen taas siinä toiveikkaassa tilassa. Aivot tietää että ei taaskaan onnistunut, mutta kroppa kehittää turvotusta, finnejä ja pohjatonta toivoa.

Kiukuttaa joka kuukausi toistuva maahan tippuminen. Pettymys vartalooni. Tunne muuttuu pikkuhiljaa pettymyksestä kiukuksi ja sitten taas toivo herää. Toiveikkuus antaa potkua jaksaa eteenpäin. Nyt on taas pakko kehua murua....Siitä asti kun sain kaksimetrisen body guardin himaani asumaan, en ole kertaakaan ahdistunut oikeasti. Nukun kuin vauva. Viime yönä kävin kello viisi juomassa, tulin takaisin ja muru kietoi unissaan mut solmuun sylissään. Olin hiljaa ja nautin elämästä. Oikea korvani kuuli luinka pikkuinen (joka on jo oikeesti iso poika) kuorsasi sängyssään ja vasemmalta iholtani huomasin murun vaipuneen sikiuneen. Kuuntelin tasaista hengitystä kunnes nukahdin. Imovanet keittiön kaapeista voin kantaa apteekin lääkejätteisiin.
Ihmisen mieli on kinky, mikei voi tyytyä siihen mitä on? Mulla on mies ja lapsi, eli kokonainen perhe. Miksi pitää haluta lisää yövalvomisia, lastenklinikkaa, väsymystä ja vaippoja? Mä en voi luonteelleni mitään. Haluan olla äiti ja olen aina uneksinut isosta perheestä. Vammaisia tai vammattomia, ei väliä, kunhan saisi. Mitäpä ei soturiluonteellani tehtäisi... Ei ainakaan jäädä tuleen makaamaan! 

Saatiin jo postisssa kutsukirje perhesuunnittelupolille, ajat menee kyllä lähemmäs joulua, mutta ihan sama. Pitää olla kiitollinen, että edes saatiin aika. Mulla on vielä muutama vuosi aikaa saada hoitoja ennenkuin ikä tulee vastaan. Soitin jo yksityiselle, mutta aika kalliiksi tulisi. Voi sokea haikara! Miksi sä kurvaat kerta toisensa jälkeen mun ohi? Olen varmaan liian lyhyt, etkä siksi näe minua. Paljon en ole sinulta luontoäiti, saanut matkaevääksi. Mikset siis anna lapsia perheeseen, joka oikeesti välittäisi? Rapussamme asuu perhekoti, jonne on sijoitettuna lapsia joista kukaan ei piittaa. Saranat senkun pullistelevat. Täällä välitettäisiin.