Tänään oli taas maailman ihanin lauantai-aamu. Pikkumies heräsi seitsemän jälkeen ja tuhisi sängyssään. Hän on nyt siirtynyt pysyvästi nukkumaan omaan sänkyynsä. Jo oli aikakin, kaveri täyttää kohta neljä. Sieltä hän ponnisteli kainalooni peiton alle ja tarttui kädestä. Olimme hetken hiirenhiljaa sylikkäin kunnes pieni ääni totesi: "prinsessa-äiti, minä rakastan sinua". Voih, voiko herttaisempaa herätystä saada? Alkoi ihan naurattaa ja siinä me sitten kikatettiin vierekkäin, kunnes tuli komento laittaa lastikset päälle. Tehojuomaa aamupalaksi ryystäessämme pohdiskelimme päivän askareita. Muutama taulu pitäisi kiinnittää uudelleen ja pojan rikkoma pikkutavaroiden hylly korjata.

Olen opetellut tekemään kotona myös miesten työt. Kantapään kautta huomasin, että naulan hakkaaminen betoniseinään on mahdotonta. Mutta siitä viisastuneena, kiinnitänkin tauluni seinälle kuumaliimapistoolilla. Seuraava vuokralainen kiroaa minut taatusti alimpaan helvettiin seinien tärvelemisestä, mutta se on sitten sen ajan murhe, osaan tarvittaessa puolustautua.