Kääk ja tööt. Huomenna menemme aamulla kuuntelemaan mitä kunnallinen puoli on mieltä meidän lisääntymisestä. Kuten huomata saattaa, yksityisellä meni kaikki rahat eikä raskautta kuulunut ainakaan vielä. Hormonia syön kyllä edelleen määräysten mukaan. Käteisvaramme ei tällä hetkellä kestä enempää vastaanotolla juoksentelua. Kun hormoneja popsii, niin vaikutuksia on seurattava tarkoin ultraäänellä ym. vekottimilla. Mä olen aivan solmussa jännityksestä ja kauhuissani saanko lisää myrkkyjä kroppaani. Vai evätäänkö hoidot täysin? Pistokset ja muut mömmöt saavat meikäläisen varmasti kiipeilemään pitkin seiniä. En tiedä yhtään mitä odottaa, mutta toiveikas olen kuitenkin.

Töissä sain asiat sumplittua niin, että tulen myöhemmin hommiin ja korvatakseni puuttuvat tunnit teen taas 12 tunnin vuoron tällä viikolla. Vintiö nakataan päiväkotiin hoitoon. On jälleen kerran oltava kiitollinen, että on töitä ja joustoa työvuoroihin, jos perhe sen vaan kestää. Onneksi nyt on mies, joka voi olla lapsen kanssa kun teen sisään puuttuvat tunnit, muuten olisin ihmeissäni. Muru-poloinen voikin olla vintiön kanssa varpaat murskana kun minä paahdan töissä. Tekee hyvää heidän suhteensa kehittymiselle. Kunhan eivät nyt katko lisää luita...