Mä olin niin tyrmistynyt siitä poliklinikalla saamastamme kohtelusta, etten tajunnut edes kysyä seuraavaa aikaa...Meille ei annettu mitään kontrollikäyntiä? Siis täh? Nyt mä istun tässä ja mietin, että kuinkahan näissä hommissa nyt edetään. Istutaan kotona vuosia ja odotetaan yhteydenottoa? Tuleekohan kirje kotiin sitten kun olemme yrittäneet protokollan mukaisen ajan luomusti? Eikö näissä asioissa voi olla minkäänlaista joustoa? Mä tiedän missä on vika ja millä lääkkeellä se hoidetaan. Miksi pitää ajaa ihmiset hermoraunioiksi ensin. Eiköhän mun 30 ja risat elämäni aikana olisi tapahtunut edes yksi pikkuinen vahinko jos se olisi mahdollista? En todellakaan ole "huolehtinut" ehkäisystä, sillä tiesin e-pillerit kohdallani turhiksi.

Olen ihan valmis heittämään hanskat tiskiin. Olkoon sitten. Täytyy varmaan liittyä johonkin lapsettomien tukikerhoon, jälleen kerran. Manaan koko systeemin ja lakkaan yrittämästä. Tulee mitä tulee, tai on sitten tulematta. Lellitään ainokaista ja ollaan onnellisia hänestä. Sitäpaitsi kaikki aina sanoo, että lapsen saa helpommin silloin kun sitä ei tee hampaat irvessä. Sori muru, en nyt tarkoita että meidän puuha olisi "hampaat irvessä" tekemistä. Meillä on onneksi vielä yksityiseltä saamiamme nappeja jäljellä :)