Ihana päivä tänään, lähes täydellinen sunnuntai. Yöllä näin taas unta olevani raskaana ja petyin ihan järjettömästi kun heräsin ja tajusin sen olleen vain unta. Keikistelin peilin edessä läskimahaani hivellen ja kuvittelin siellä majailevan sikiön. Palasin takaisin maanpinnalle kun vesseli tuli viereeni ja otti mojovan otteen makkaroistani. Hän päristi märän pörinän mahaani ja nauroimme molemmat vatsat kippurassa. Suihkun jälkeen paikkasin pettynyttä mieltäni Kanebon sikahintaisilla Sensai tuotteilla, joita levittelin pitkään ja hartaasti iholleni. Toivon todella, että tuttavani lisääntyisivät pian, jotta pääsisin heidän vauvojaan hypistelemään. Minulle ei enempää annettu kuin tämä yksi ihana aarre.

Nukuin päiväunet (mitä järjetöntä luksusta!) ja kävin lenkillä. Nassikalla oli tietenkin hoitaja. Huudatin täysillä Pinkiä ja Rasmusta ja lyllersin pururadalla tunnin ajan tukilenkkarit kantapäitäni hangaten, kunnes veri maistui suussa. Tietenkin pysähdyin välillä, etten saa sydänkohtausta, mutta kokemus oli erittäin rentouttava. Sillä aikaa pojan hoitaja sai maistaa lapsiperheen arkea. Vintiö oli riehunut ja luonnollisesti vääntänyt tortut, joten hoitaja sai tosissaan leikkiä baby sitteriä. Hyvin olivat pojat kyllä pärjänneet, täytyy hattua nostaa. Harva lapseton mies osaa pyyhkiä kakkapepun ja niistää räkänokan. Lenkkeilyn jälkeen kävin vintiön kanssa leikkipuistossa ja tulimme kaupan kautta kotiin. Kohta paistetaan iltapalaksi sisäfilepihvit. Huomenna menen ottamaan sen ihanan tatskan, josta olen haaveillut jo pitkään. Edessä on ihan älytön työviikko sisältäen taas pari 12 tuntista työvuoroa, mutta yksi tallainen luksuspäivä antaa pirunmoista potkua persuksiin.