Noniin, nyt on kihlajaiset vietetty. Murun äiti oli nähnyt hirveesti vaivaa ja bileet olivat upeat vaikka minä olinkin jännittynyt kuin heinäseiväs. Musta on tullut vanhemmiten ujo. Se on hankalaa ja tukalaa kun olisi vaikka mitä sanottavaa, muttei saa suutaan auki. Vieraat viihtyivät ja tunnelma oli lämmin. Kihlapari kuherteli pitkin puskia, mutta tuskinpa sitä kukaan paheksui.

Lapsen teko on muuten rankkaa puuhaa. Ihan oikeesti. Ensin hevoskuurille, jonka ansiosta vartalo turpoaa kuin pullapitko ja hermot pettää. Stressiä pukkaa, onnistuuko tämä vai ei. Sitten pitää vielä tehdä sitä, paljon ja usein. Me pelataan tämä ensimmäinen kierros ihan varman päälle. Jos se ei tuota tulosta niin kaipa sitä ajan mittaan lakkaa ajattelemasta näin intensiivisesti. Kolme kertaa vuorokaudessa, noin 7 tunnin välein pitäisi ainakin tarjota mahdolliselle ovulaatiolle tarpeeksi siittiöitä . Luojan kiitos, nyt ollaan kesälomalla.