Kävin juuri naperon kanssa viemässä roskiksia ulos. Hississä hän aloitti luettelemaan mitä kaikkea haistaa roskapusseissamme olevan. "Yök", sanoin minä ja varmistin, että pussien suut ovat tiukasti solmittu kiinni.

Jäin kiinni eilen illalla salaa mussuttamistani suklaavanukkaista, sillä vintiö mainitsi haistavansa ne selvästi. Hän luetteli suvereenisti kaiken haistamasa ja todellakin, sellaisia asioita olin pusseihin tunkenut. "Miten sulla voikaan olla noin tarkka nenä?" Tiedustelin asiaa ipanalta ja hän röyhisteli ylpeänä toppahaalarin verhoamaa rintaansa.

"Katsos äiti, minun nenäni on niin kovin tarkka siitä syystä, että minä puhdistan sen huolellisesti joka päivä". Vain niin, mitäköhän se nyt tuollakin tarkoittaa pohdin availlessani ovia jätehuoneeseen. "Niistät nokkasi vai?", sain kuitenkin kysäistyä. "Ehei, kun kaivan sitä", tarkensi napero ylpeänä. "Yökkis, ei nenää saa kaivaa. Se pitää niistää", saarnasin. "Äiti sä et tajuu. Sormella nenän saa puhdistettua paaa-ljon tarkemmin ja paremmin kuin niistämällä", poika selitti. Sanakin vielä niin multa pääsee oksennus, ajattelin. Äijämeininkiä.