Unohdinkin kertoa, että syksyllä 2010 mursin ristiluuni. Kipitin innoissani Hakaniemen halliin herkkuja hakemaan, kun kompastuin portaaseen ja sain murtuman. Neljä viikkoa tuska oli helvetillinen, sillä eihän äitiyslomalla saa sairaslomaa. Reinin lihasta hankitut herkut lohduttivat vain yhden illan.

Tänään onnistuin taas. Kävelin huolimattomasti ainakin pari numeroa liian isoissa sukissa (Murun sukat) ja jotenkin onnistuin astumaan vinoon. Pikkuvarvas vääntyi alle ja jalkapöytäni sanoi "raks". Tiesin heti, että nyt murtui viides metatarsaali. Vaikka on lauantai, Murun piti mennä töihin, joten soitin anopin hätiin. Anoppi kaahasi paikalle ja minä lähdin tutustumaan terveyskeskuspäivystykseen. Onneksi oli aamu, eikä yö! Yöllä noissa paikoissa saa pelätä enemmän muita potilaita, kuin kivuliaita toimenpiteitä!

Tunsin itseni tervetulleeksi, kun ilmoittautumisessa mies tokaisi: "Ei tämä ole sun alueen päivystys, mutta voidaan me sut hoitaa"...Sanoin meneväni mielelläni muualle, jos hoidatte kuljetuksen! Haukotellen nuori mies tuumasi: "No voit sä jäädä tännekin, mutta kontrollit hoidetaan sitten muualla".

Etenin kohti aulaa (pyörätuolilla) ja totesin olevani oikeassa paikassa, kun huomasin seinällä  räikeänpunaisen kyltin: "Käsihuuhde EI sisällä alkoholia!!!" Lappu oli aseteltu käsihuuhde pumpun ja juoma-automaatin väliin. Nauroin lähes ääneen! Kuinka moni yön kävijä on yrittänyt parannella olojaan käsihuuhteella!?

Sain tosi hyvää ja ripeää hoitoa, en voi valittaa. Mutta edessä on viikko yksin kahden lapsen kanssa jalka murtuneena. Aika haastavaa. Muru lähtee työmatkalle, mutta onneksi anoppi on lähellä. Ihminen selviää monesta kunhan vain haluaa. Mä olen jo suunnitellut monta metkua, miten vauvaa voi hoitaa kipsin ja keppien kanssa. Toteutus onkin sitten jännittävämpi puoli. Se jää nyt nähtäväksi, kuinka meidän käy