Ahdoin juuri kitaani saavillisen kiinalaista ruokaa. Nyt nökötän täysin halkeamispisteessä. Tilasin lähellä olevasta ravintolasta evästä ja ahmiessani herkkuja, saatoin jopa hetkeksi unohtaa lähestyvän työpäivän. Mikä voikaan olla mukavampaa kuin herkuttelu ilman huolta keittiössä odottavasta tiskivuoresta.

Pojat lähtivät miehissä mökille korjaamaan autoa ja nauttimaan vapaa-ajasta. Viimeksi tuntui haikealta hiippailla aamulla töihin kun murulaiset nukkua tuhisivat vielä omissa sängyissään. Toisaalta, koin yhtenä iltana erikoisen tunteen. Ekaa kertaa elämässäni mietin, että saattaisinpa hyvinkin viihtyä perheen elättäjänä jos muru jäisikin koti-iskäksi. Taidan sittenkin ymmärtää miehiä!

Raahustin kaikkeni antaneena kotiin, jossa muru oli hoitanut lapsen nukkumista vaille valmiiksi, käynyt kaupassa ja valmistanut ruuan. Istuin valmiiseen pöytään syömään herkullista ateriaa, jonka jälkeen suukottelin minimiehen uneen. En korvaani lotkauttanut kotitöille, totesin vain pojille, että viekäähän huomenna roskat, etteivät jää haisemaan. Sen jälkeen sulkeuduin 45 minuutiksi kylpyhuoneeseen tulikuumaan suihkuun lotraamaan karkintuoksuisten mömmöjeni kanssa. Sain illalla palautetta siitä, että hiukseni tuoksuvat äklömakealle toffeelle, mutta en piitannut pätkääkään ja nautin imelästä tuoksupilvestäni.

Aamulla hiippailin töihin saamaan "irtiottoa kotiaskareista" sunnuntain tuplapalkalla. Ei paha! Tärppäis nyt saamari se raskaus! Voisin pyöräyttää kolme tenavaa ja muru saisi jäädä kotiin. Tekisin vain pitkiä viikonloppu- ja yövuoroja, enkä vähääkään välittäisi kotona pyörivistä pölypalleroista....hmmm. Toimisikohan se? Vai tulisiko minusta lapsilleni ulkopuolinen vanhempi, joka ei taatusti sopisi tällaiselle ylihuolehtivalle kanaemolle.