Päätin tempaista 12 tunnin työvuoron lauantaina, jotta saan arkivapaiden tunnit täyteen. Ihan mielenkiintoista sinänsä. Pitkään aikaan en ole aistinut niin paljon negatiivista energiaa ympärilläni. Ihmiset olivat ahdistuneita, agressiivisia ja pahantuulisia ja kukas muukaan oli oiva kohde kuin sisar hento valkoinen. Onneksi en ole valkoinen vaan pinkki. Ensimmäiset tunnit olin ihmeissäni ja hieman tolaltani, mutta ympäristö kovettaa. Tämä metsä vastaa tasan niinkuin sille huutaa, joten yhdeksän tunnin kohdalla moinen räkyttäminen ei enää tuntunut missään. En nöyristele vaan hymyilen heidät kuoliaaksi....Tai siis en ihan kirjaimellisesti, olisi elvytystiimillä hieman liian kiireinen päivä....

Pientä miestä oli koko ajan ikävä, mutta kun on tasaisin väliajoin poissa niin osaa taas arvostaa laatuaikaa vekaran kanssa. Eilen oltiin muuten pulkkamäessä. Olihan mäenlasku ihan kivaa, mutta ei kaupunkilaisblondi osaa vieläkään pukeutua säänmukaisiin tamineisiin. Meinasin jäätyä kuoliaaksi, mutta ulkonäkö ennenkaikkea :) Harmi vaan, ettei koko puistossa ollut yhtään sinkkuisää vetimiäni tiirailemassa....Noh, ei auta, tähän tilaan ollaan jo totuttu. Toppahousuihin ei ikinä.