Nyt on perjantai, vaikka fiilis on kuin maanantaina. Johtunee varmaan siitä, että olen seuraavat kaksi viikonloppua töissä. Onneksi pääsen välillä käymään kotona nukkumassa ja poikia tervehtimässä. Toivottavasti ovulaatio ei osu viikonloppuun, saattaa olla hieman hiljaista saantirintamalla. Joillakin ihmisillä on jo viikonloppu alkanut, sen huomaa hyvin tunnelmasta.

Kamala ikävä tuli pientä miestä, jälleen kesken työpäivän. Miten se voikaan olla niin ihana, tuo mamin oma riehakas vintiöinen. Olen melkein kateellinen murulle kun he saavat viettää koko viikonlopun miesten kesken. Tai sitten ne ihmeen estrogeenit tulivat taas häiritsemään testosteronin kyllästämiä putkiaivojani. Tuli niin tunteikas olo yhtäkkiä. Vai olisikohan kyse sittenkin siitä, että kroppani valittaa kunnon ruuan perään. Yritän saada tätä plösöä ruumista kutistettua ruispuurolla ja lounas salaatilla. Luojan kiitos, joku oli älynnyt maustaa salaattia broilerilla ja juustokuutioilla