Päiväkirja ei etene, sillä blondiin on iskenyt omituinen syysväsymys. Aika ei tunnu riittävän mihinkään. Kotona ollaan puoli viisi ja kuuteen mennessä on ruoka tehty, juniori syötetty, kylvetetty ja nakattu sänkyynsä. Seiskalta tuntuu, etteivät silmät pysy auki ja olenkin kaatunut suorilta jaloilta nukkumaan vintiön viereen. Harmittaa kun olisi niin paljon muutakin puuhaa. Joskus ehdin onneksi edes pikaisesti kahville, vaikken kahvia juokaan.

Ystävättäreni, tuo barbie-nuken näköinen nainen, jaksoi taas naurattaa minua lyhyellä tapaamisellamme. Meillä on niin hilpeitä juttu-tuokioita, ettei moni uskoisi. Onneksi edes jotain lystikästä tapahtuu mun elämässäni. Suureen ääneen hän julisti tehneensä sitä kaiken yötä ihanan kumppaninsa kanssa. Sain tarkan selostuksen jokaisesta akrobatialta kuulostavasta asennosta. Kuuntelin korvat punaisina ja välillä alkoi ihan hirvittää. Niellessäni sulaneen jäätelöannokseni viimeisiä rippeitä, ystäväni alkoi kuvailla uuden tuttavansa "siittiöiden" makua. Meinasi jäätelönjämä hypähtää nielustani takaisin pöydälle! Tuttavamme liittyi seuraan kun jauhoimme vauvoista jotain. Toveri ilahtui onnittelemaan ja kyseli, että kenelleköhän se vauva on tulossa? Nousin nieleskellen pöydästä ja vinkkasin rakasta ystävääni kohti "Ei tänne mitään vauvoja ole tulossa, kun toi on syönyt ne kaikki!" Poistuimme kikattaen kahvilasta.