Kaikki naiset ovat varmasti kuulleet sanonnan siitä, kuinka he hakevat alitajuisesti isänsä kaltaista miestä. Siis jos suhde isään on sattunut olemaan hyvä. Heti kärkeen minun on sanottava tiukka vastalause. En mielestäni todellakaan etsi sellaista. Kukapa nykyaikainen itsenäinen nainen haluaisi talvilenkkareissa ympäri vuoden esiintyvän verkkarihousun, jolle maistuu olut ja makkara enemmän kuin elämä. Äkäinen ja katkerakin hänestä on tullut vaikka nuorena oli niin kesy kaveri. Hyvä isä hän oli kun sellaista tarvitsin, se miten hän loppuelämänsä viettää, on minun puolestani hänen oma asiansa.
Mutta mutta...Pohdin jälleen mikä on yhdistävä tekijä elämäni miehissä, niissä, joilla on ollut jotain merkitystä. Syvällisempää kuin se 25cm.

Huomasin taas erikoisen jutun. Kaikkien nimessä on jossain kohtaa J-kirjain! Ihan totta. Toinen hassu seikka on omituinen/pieni peukalo. Tuo ei ollut mikään Freudilainen heitto, vaan tarkoitin ihan oikeasti tuota kyseistä sormea kädessä. On ollut romansseja, rakkautta, hauskanpitoa, kaveruutta ja ystävyyttä eri (pienipeukaloisten) J-miesten kanssa. Juha nimi on suomessa kovin suosittu, mutta on aika metkaa huomata tällainen yksityiskohta. Tänäkin aamuna heräsin yhden J:llä alkavan miehen vierestä. Tässä kohtaa kaikki ystävät ja tuttavat vetävät aamukahvinsa henkitorveen ja miettivät yskien ja räkien, mitähän helvettiä Blondi on taas mennyt tekemään. Eipä hätää, ryystäkää vain sumppianne huoleti. Vaikka te tiedätte tyypin toisella nimellä, hänen virallinen etunimensä on oikeasti Juha!