Nyt tiedän tasan miltä tuntuu kun ihmiset puhuttelevat avustajaa pyörätuolia käyttävän ihmisen pään yli. Se, etteivät jalat toimi, ei tee henkilöstä välttämättä kyvytöntä kommunikointiin. Tasa-arvoisessa Suomessa sain taas tuntea kuinka arvostettu nainen oikeasti onkaan. Se, ettei minulla ole pippeliä, tekee minut näköjään kyvyttömäksi vastavuoroiseen kommunikointiin miehen ollessa läsnä. Tilasin taksin kun olimme menossa kyläilemään. Matkassani kulki miespuolinen toveri ja poika. Taksikuski tervehti miestä ja poikaa ja kysyi mieheltä minnepäin ajellaan. Small talkia harrastettiin vain miesten kesken. Pojan kanssa kuski vertaili automerkkejä. Minä maksoin kyydin ja luulin olevani asiakas, mutta ovet avattiin vain pojille. Sama toistui viikonlopun aikana kolmesti. Olin aivan raivon partaalla ja pojat ihmettelivät mitä muija murjottaa. Kun matkustan kaksin lapsen kanssa, minut kyllä huomataan ja minua puhutellaan. Minkä takia miehen ollessa paikalla, olen vain ilmaa? Tämänhän piti olla nykyaikainen moderni maa. Oltuani yli kolme vuotta sinkkuna, minun on todella vaikea omaksua hiljainen, alistuva ja kiltti pikkuvaimon rooli. Päästä ottaa.