Noniin, nyt on häät pidetty ja perheellämme vain yksi virallinen sukunimi. Juhla oli juuri sellainen kuin olimme toivoneet. Ei hässäkkää, härdelliä, stressiä eikä turhia hömpötyksiä. Kävimme maistraatissa ja syömässä. Kotona oltiin jo viideltä ja vietettiin mukavasti aikaa yhdessä koko perheen kanssa. Sukulaisille järjestämme kahvittelun sitten ensi vuoden alussa, kun olemme päässeet muuttamaan uuteen isompaan kotiin. Minulle oli tärkeää, että minimies on mukana, sillä tämän tapauksen hän varmasti muistaa isompana. Taksissa matkalla maistraattiin pieni mies tiedusteli vielä murulta, mitä tarkoittaakaan se, että mennään naimisiin. Muru selitti, että silloin kaksi ihmistä vihitään ja he ovat aina yhdessä. Huolestuneena pikku-ukko totesi: "mutta meitähän on kolme!" Vihkimisen ajan hän seisoi keskittyneesti meidän välissämme ja ojensi lopussa sormukset isille ja äidille.