Yllätin itseni ja työkaverini astelemalla aamulla toimistoon pinkissä tukassa. Siinä oli porukalla töitä, etteivät kaffeet tirskahtaneet suunpielistä. Joku hekotteli hihaansa ja naiset katsoivat epäuskoisina toisiaan. Poikani kommentti oli iloinen ja innostunut: ”mun mamilla on nyt vadelmahiukset”. Ihan totta, niin onkin. Pikkuinen vahinko kävi aineen annostelussa ja koko pää värjäytyi valeanpunaiseksi.

Kipitin kiiruusti aloittamaan työtehtäviäni ja istuin jo tyytyväisenä naputtelemassa tietokonetta, kun toveri saapui aloittamaan päivän askareita. Tiesin rouvan aika konservatiiviseksi, joten odotin jännittyneenä reaktiota. Korut olin jättänyt pois ihan tarkoituksella, hygieniasyistä. Yllätyin positiivisesti kun rouva huikkasi pirteästi: ”Hyvää huomenta, onpa mekee tukka sulla!” Eipä tämä talo ainakaan ole viime vuosituhannelta. Suurin harppauksin on ilmapiiri vapautunut, sillä muistan yhä elävästi kuinka vuonna 2000 kävelin työmekossa, valkoiset sukkahousut kiiltäen. Silloin ei olisi kukaan uskonut, että jonain päivänä pitkin käytäviä mennään kirkuvankirjavat Crocsit vilkkuen, neonpinkissä tukassa!