Eilen illalla istuin taksin takapenkillä tappelemassa kuskin kanssa. Vasta kotiin tultuani tajusin, että tilannehan oli suoraan Juhannusyön unestani. Se olikin siis enne! Olimme tulossa uimasta kun poika väsähti totaalisesti ja itki sateessa: "Mami, mennään kotiin, äkkiä". Eipä auttanut muu kuin soittaa pirssi paikalle.

Kuskilla oli ilmeisesti menneet juhlat pitkäksi ja nyt se piti purkaa kiukuttelemalla asiakkaille. Nostaessani poikaa kyytiin ukko karjui täyttä kurkkua: "Ei niitä märkiä kenkiä penkille!" Pojan leuka alkoi täristä ja minun leijonaemon viettini sai ylivallan. Kukaan äijä ei tule karjumaan minun lapselleni varsinkaan syyttä suotta! Samperi sentään. Harvan kolmivuotiaan jalat ylettyvät penkin laidan yli, joten väkisinkin kannat osuivat penkin reunaan. Siitäkös kuski raivostui. Seuraavaksi hän alkoi tietenkin haukkua minua. Haukkui huonoksi äidiksi, sillä minun olisi kuulunut soittaa sellainen auto, jossa on turvaistuin. Haloo? Kolme vuotta olemme matkanneet tietämättä sellaisesta vaihtoehdosta. Äijä uhosi, "Jos matkalla sattuu mitä tahansa niin se on sitten sinun vastuullasi!" Olin tyrmistynyt.

Koko matkan poikani istui totisena otsa kurtussa, koska pelkäsi tuota omituista haisevaa liimatukkaa. Matkustimme vain 4,5 kilometriä, mutta kotiin oli päästävä pian. Kuski teki matkalla yhden äkkijarrutuksen ja olen lähes varma, ettei se ollut vahinko. Poika oli hyvin vöissä eikä edes heilahtanut, onneksi. Heti kotiin tultuani soitin taksikeskukseen tiedustelemaan sellaista turvaistuin autoa. Ei kuulemma onnistu ainakaan päivän varoitusajalla. Ironista, sillä Helsinkikortilla ei voi tehdä etukäteisvarauksia matkoihin. Taksikeskuksen neiti oli sitä mieltä, että pääasia on turvavyöt, ei kuulemma istuin ole niin tärkeä lyhyillä matkoilla. En tiennyt mitä tuosta ajatella.

Kiukutti kuljettajan epäkohtelias käytös. Olisi pitänyt sanoa kuskille, että painukoon suohon, mutta hän olisi luultavasti veloittanut hylkäämisestä yhden matkan. Taikka käynyt kimppuun...Ei ihme, että suosin tuttuja vakikuskeja.

Olohuoneessa, riisuttuani pojan märät vaatteet hän katsoi minua tiiviisti silmiin ja sanoi: "Mami se ukko oli mulkku, ei me välitetä sellaisista". Nauroimme vatsat kipeiksi. Voi muruseni, olet viisaampi kuin äitisi milloinkaan!