Pojat olivat eilen kaksistaan retkellä päiväkodin ja töiden jälkeen. Herrat palasivat kuuden aikoihin illalla silmät loistaen. Molemmat olivat aurinkoisella tuulella ja heillä oli yhdessä tekemisen meininki. Shoppailemassa olivat kulemma olleet ja ulkona syömässä, tietenkin. Osaa ne äijätkin tässä perheeessä, tuumi shoppaholisti äiti. Innoissaan he esittelivät löytöjään ja painelivat kylpyyn ihmettelemään vedessä sulavaa Gormiti-munaa. Siinä samassa pojat hoitelivat iltatoimet hammaspesuja myöten ja supattelivat ja kikattivat keskenään. Oli niin hellyyttävää seurata sivusta miesten meininkiä. Todellinen ihme tapahtui kun koitti unen aika. Muru peitteli minimiehen ja toivotti hyviä öitä. Tuli sitten makkariin viereeni lukemaan kirjaa ja jutustelemaan. Toden totta, lastenhuoneesta ei kuulunut enää inahdustakaan ja pikkumies nukkui tyytyväisenä. Kaksistaan oleminen oli selvästi erittäin terapeuttista pojille ja kehaisin kuinka hienosti muru oli pärjännyt Isinä. "Niin, kyllähän me tehtäis asioita keskenämme jos sä vaan antaisit siihen mahdollisuuden senkin kanaemo". Niinpä. Poikasesta irtautuminen on vaan niin kammottavan raastavaa. Pidimme pitkästä aikaa pillow talkia puoleenyöhön asti. Oli mukavaa jutustella rauhassa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Gormiti: