Täällä sitä nökötetään koneen ääressä vaikka vastaanotto ja työaika on jo loppunut. Kotona kun ei välttämättä ehdi koko tietokoneeseen koskea. On niin ihanan kiire leikkiä kotia rakkaiden poikien kanssa.

Meinasin taas nykäistä lounaan väärään kurkkuun, kollegani sairaalablondin, kanssa ruokaillessa. Hän on niin loisto-tyyppi. Iloinen ja pursuava, joka saa minut nauramaan kaiken aikaa. Milloin naisista tulee tylsiä ja muka vakavasti otettavia? Onneksi ei näköjään meistä kaikista. Mistäs muusta kaksi viehkeää naista voisivat tauolla keskustella kuin miehistä ja seksistä. No, siinä sitten innokkaasti rupateltiin samalla kun kiskottiin salaattia kurkkuihimme. Totesin toverillisesti, että mehän ollaan niin stereotyyppisiä blondeja sairaanhoitajia kuin olla ja voi. Kaksi himokasta hoitajaa vertailemassa ja arvostelemassa miehiä. Ystävättäreni silmät laajenivat ja hän kailotti kovaan ääneen: "No ei me miltään stereotyyppisiltä hoitajilta kuulosteta. Babe, kato vähän ympärilles! Me kuulostetaan stereotyyppisiltä huorilta!"