Minimies oli hoidossa ja minulla vapaata aikaa. Kauppaan ja asioille oli päästävä, mutta harmikseni vammaisten kuukausittaiset taksimatkat olivat jälleen loppu. Päätin kokeilla mainostettua palvelulinjaa ja tutkin netistä huolellisesti reitin ja aikataulun. Tuosta ostarilta se palvelubussi menisi kello 11, joten ei muuta kuin sinnepäin odottelemaan. Sillähän kuulemma on turvallisempaa ajella kuin tavallisella linja-autolla. Vanhuksille ja vammaisille mainostettu vaihtoehto.

Eipä käy kuulkaa palvelulinjat ihmisille joilla on Osteogenesis Imperfecta, siitä sain kivuliaan opetuksen. Minibussin valmistuksessa on ilmeisesti säästetty jättämällä iskunvaimentimet pois. Joka saakelin töyssy tärähti selkärangassani kuin nyrkin isku. Ei auttanut vaikka hanurissani onkin tuota luonnollista iskunvaimentajaa aika tavalla. Laihalle tämä olisi ollut varmasti vieläkin kamalampi seikkailu. Puolessa matkaa aloin jännittämään lihaksiani ja taistelin välilevyjeni puolesta vääntelehtien kivikovalla istuimella. Juuri ennen Malmin kauppakeskusta vielä äkkijarrutus ja krunts! Alaselkääni viilsi kuin veitsellä olisi tökätty. Hitaasti onnuin ulos perkuleen autosta. Vanhukset vilkuilivat minua rollaattoreidensa takaa kuin rikollista, eihän heidän palvelulinjansa ole nuorille "terveeltä näyttäville" naisille tarkoitettu. Ostosretkeni jäi tekemättä, koska jokainen askel ja tärähdys voimisti selkäkipuani. Onneksi Malmilla on sairaala ja röntgenissä päivystys, jonne suuntasinkin sitten matkani nikama murtuneena. Kyllä palvelulinja minulle palvelun järjesti.

Rahat, jotka säästin matkustamalla tällä hurjalla rakkineella kuluivat poliklinikkamaksuun ja kipulääkkeisiin. Olisi vaan pitänyt panna Visa vinkumaan ja lisätä vähittäistä velkaantumistani. 18 yhdensuuntaista matkaa kuukausittain ei riitä kahden vammaisen taloudessa, jos mielii tuoretta ruokaa saada. Lisämatkoja ei herunut vaikka yritin anoa pojalleni omat matkat omiin harrastuksiinsa.
Kotimatkalle lähdin pirssillä. Panacod pöhnässä, pehmeällä Mersun takaistuimella vioittunut selkäparkani sai viimein levon ja olo tuntui siedettävältä. Takseissa on onneksi iskunvaimentimet paikoillaan.