Normaali arkinen tila on palannut perheeseemme ja muru on taas oma vitsikäs itsensä. Viikonlopun aikana meillä on ollut sangen viihtyisä ilmapiiri kotona. Murulainen on metka tyyppi, enkä yhtään ihmettele miksi häneen ihastuin. Aina välillä yllätyn kuinka nokkela järjenjuoksu hänellä onkaan. Maha kippurassa hekottelen hänen naseville kommenteilleen.

Minimies änkesi viime yönä ekaa kertaa meidän sänkyyn nukkumaan, sitten omaan huoneeseensa muuton. Nukuin vintiö kainalossani kohtuullisen hyvin, murulainen taas pakeni kahvinkeittoon jo ennen kukonlaulua. Toisaalta, nukkumaan mentiin ennen kahdeksaa lauantai-iltana.

Pulkkamäki ei ollutkaan menestykäs retki. Innoissaan vintiö sinne lähti, mutta heiveröinen selkäranka ei sittenkään kestänyt mäenlaskun aiheuttamaa tärinää. Pari laskua ja herra alkoi kitistä selkä- ja niskasärkyä. Tuntui kuulemma pahalta ja sattui. Selkärangan ja niskan kiputiloihin täytyy suhtautua kunnioituksella, joten se siitä pulkkamäestä. Poika itse pyysi päästä takaisin sisälle.

Leikimme sitten yhdessä joulupukin tuomilla Bakuganeilla kun ei ulkoilu huvittanutkaan. Bakuganit ovat muovisia palloja, joista tulee pikkuisia hahmoja kun niitä heittelee lattialle. Käsittämättömiä esineitä, mutta niin kovin tärkeitä pienelle pojalle. Nämä pallot sitten taistelevat tai puuhailevat jotakin. Esimerkiksi sohvalta pöydälle, tyynyn avulla rakennettua siltaa pitkin, ne hiippailivat olohuoneessa. Tunsin itseni idiootiksi yrittäessäni olla mukana tuossa leikissä. Taisin päätyä taustakatselijaksi kun en tajunnut tarpeeksi näistä "kykykorteista, aktivoinneista ja porteista". Legot ovat hauskempaa puuhaa, niiden rakentelusta selviää blondikin lähes kunnialla.

"Meidän perhe" vintiön piirtämänä: