Kunnialla selvittiin tuosta juhlavasta viikonlopusta. Lauantaina tulivat sukulaiset ja sunnuntaina kaverit sekä vieraat. Opin nyt kantapään kautta, etten enää toiste järjestä lastenkutsuja kotonamme. Saldona on olkkarin matto roskiksessa, rikkinäisiä koriste-esineitä ja koti kuin pyrstötähti olisi siellä pyörähtänyt. Olin unohtanut merkitä kutsukortteihin juhlien loppumisajan, joten seitsemältä illalla jouduin lähes nakkelemaan nurkistani viimeisiä bilettäjiä.

Sankari oli innoissaan kemuista. Maanantaina hänen hoitajansa kertoi, ettei ehtinyt kuin vetäistä peiton pojan ylle, kun kuului jo syvä kuorsaus. Ei siinä mitään, että antavat levätä päivällä monta tuntia, mutta illalla en tahtonut saada häntä millään ilveellä nukkumaan. Kolmisen tuntia jätkä kiersi äitiään pikkuisen sormensa ympärille. Oli muka jano, pissahätä, tärkeetä asiaa tai jopa serenadi mamille, jottei tarvitsisi käydä nukkumaan. Aamulla sängyssäni istuikin sitten uupunut känkkäränkkä, jolla oli herne syvällä nenässään.