Mun pitäisi varmaankin päivittää tämän blogini nimi. Kyseessä on nimittäin tätänykyä erittäin varattu "sinkku-äiti". Tuo mies sopii käteeni kuin hansikas. Me ollaan niin onnellinen perhe, ettei kukaan voi uskoa sitä todeksi. Vintiö sairastui ja muru jäi tottuneesti kotiin häntä hoitamaan. Tänään siivottiin koti kolmisin ja se sujui alle tunnissa. Menin sitten kylvettämään vekaraa, joten murulainen päätti imuroida asunnon. Mikä voikaan olla ihanampaa kuin se, että osoittaa välittämisen konkreettisilla teoilla. Okei on myös aika romanttista kun tulee kosituksi tukka sotkussa ja nallekuvioinen pyjama päällään. Ihan totta! Murulainen ilmoitti menevänsä mun kanssa naimisiin ja haluavansa yhteisiäkin lapsia. Osteogenesis Imperfectalla tai ei. Päivämäärä ja todistajatkin on jo kuulemma päätetty. Koska me ollaan tunnettu jo noin 17 vuotta, on murun mielestä täysin oikeutettua oikoa aikatauluissa. Niinpä, tuon tyypin tunnen kuin omat taskuni, en vaan osannut etsiä sitä näin läheltä. Pieni mies on ottanut tämän todella hyvin. Illalla makkarista kuului pieni ääni: "isiii, tule tänne". Ja ylpeä isi meni peittelemään pienokaisen.