Yritän tässä sivussa järjestää pojalle 7v synttäreitä, eli lastenkutsuja. Hiki nousee otsalle jo niitä ajatellessa. Viime vuonna touhu meni yleiseksi hulinaksi, joten nyt aion järjestää aikuisen vetämää ohjelmaa jokaiselle minuutille.

Pahoilta murtumilta olemme välttyneet. Loppiaisena liukastuin jäällä ja sain selkänikaman painuman. Seuraavana päivänä kiirehdimme Intersportiin ostamaan minulle Icebug nastakengät. Ovat olleet todella hyvät! Niillä pysyy pystyssä säällä kuin säällä. Sisällä kävellessä kengistä lähtee kova mekkala. "Rousk, rousk, täältä tullaan". Työkaverit jo vitsailivat aiheesta. "Sä oot niin lyhyt, ettei sua nää, mutta jo kaukaa kuullaan että olet tulossa".

Tänään onnistuin taas. Kävelin huolimattomasti ainakin pari numeroa liian isoissa sukissa (Murun sukat) ja jotenkin onnistuin astumaan vinoon. Pikkuvarvas vääntyi alle ja jalkapöytäni sanoi "raks". Tiesin heti, että nyt murtui viides metatarsaali. Vaikka on lauantai, Murun piti mennä töihin, joten soitin anopin hätiin. Anoppi kaahasi paikalle ja minä lähdin tutustumaan terveyskeskuspäivystykseen. Onneksi oli aamu, eikä yö! Yöllä noissa paikoissa saa pelätä enemmän muita potilaita, kuin kivuliaita toimenpiteitä!

Tunsin itseni tervetulleeksi, kun ilmoittautumisessa mies tokaisi: "Ei tämä ole sun alueen päivystys, mutta voidaan me sut hoitaa"...Sanoin meneväni mielelläni muualle, jos hoidatte kuljetuksen! Haukotellen nuori mies tuumasi: "No voit sä jäädä tännekin, mutta kontrollit hoidetaan sitten muualla".

Etenin kohti aulaa (pyörätuolilla) ja totesin olevani oikeassa paikassa, kun huomasin seinällä  räikeänpunaisen kyltin: "Käsihuuhde EI sisällä alkoholia!!!" Lappu oli aseteltu käsihuuhde pumpun ja juoma-automaatin väliin. Nauroin lähes ääneen! Kuinka moni yön kävijä on yrittänyt parannella olojaan käsihuuhteella!?

Sain tosi hyvää ja ripeää hoitoa, en voi valittaa. Mutta edessä on viikko yksin kahden lapsen kanssa jalka murtuneena. Aika haastavaa. Muru lähtee työmatkalle, mutta onneksi anoppi on lähellä. Ihminen selviää monesta kunhan vain haluaa. Mä olen jo suunnitellut monta metkua, miten vauvaa voi hoitaa kipsin ja keppien kanssa. Toteutus onkin sitten jännittävämpi puoli. Se jää nyt nähtäväksi, kuinka meidän käy

Perheen pienin täyttää kohta 10 kuukautta ja isompi häiskä on siirtynyt vain osa-aikaiseksi päiväkodissa. Näiden tyyppien kanssa kun puuhailee koko päivän ja hoitaa siinä samalla tiskit, pyykit, kaupat ja ruuat, ei vaan aina muista omia harrastuksiaan.

Lastenklinikalla juostaan kaiken aikaa pikkuväen kanssa. Tälläkin viikolla meillä on sinne kaksi käyntiä. Harmi, ettei kyseiseen lafkaan saa kanta-asiakas korttia. Joka kerta, kun astumme ovesta sisään, tilini hypähtää lähes 30 euroa pakkasen puolelle. Ei voi mitään. Jotkut käyvät teatterissa -me käymme sairaalassa. Toisaalta, lähes samalta se tuntuu. Poika heittäytyi maanantaina erittäin teatraaliseksi klinikan aulassa ja minä jo hätäännyin. Hän kaatui selälleen penkkirivin päälle, puristeli vatsaansa ja voihki! Tirautti pari kyyneltäkin ja tuumasin, että taidetaan lähteä uutta lähetettä noutamaan.

Minimies valitti, kitisi ja käski minun soittaa Murulle. Tungin porukan taksiin ja pohdiskelin tutun kuljettajan kanssa, mitähän me nyt tehdään. Ajetaanko terveysasemalle vai Pikku Jättiin, jonne pääsee jonottamatta. Matkalla mölyisä potilaani ilmoitti, ettei pysty liikkumaan jollei saa ruokaa heti. Kuolemakin kuulemma uhkasi...No, kurvasimme pikaruokalan kautta ja ihme tapahtui. Lastenateriaan kuului lelu! Sen saatuaan, vatsakipu katosi välittömästi. Niinpä niin, olisihan se pitänyt arvata. Lahjakas pieni hovinarrini. Eipä tule tylsää tai tekemisen puutetta.

Täällä on juotu pullotettua koivun mahlaa sekä opettelin käyttämään linssejä ja soijaa ruokamme valmistuksessa. Kätevää ja helppoa. Muru ei voi sietää hajusteita ja on suorastaan allerginen niille. Kylppärissämme onkin sitten eri osasto hajuttomille herkkänahkaisille ja minulle tuoksuista nauttivalle.

Murun mielestä jotkut ihanat tököttini tuntuvat hänen nokassaan siltä, kuin sieraimia rassattaisiin pulloharjoilla.

Pyykinpesuun löysin pesupähkinät Ruohonjuuresta ja niillä nyt puhdistetaan perheemme pyykit. Sinkkuna ostin aina vahvasti hajustettua pesuainetta, jotka huuhtelin vielä mitä imelimmällä huuhteluaineella. Nyt pesupähkinät hoitavat pyykin, joka on noiden herkkänokkien mieleen. Myönnettäköön, tulee ihan hirmuisesti halvemmaksi pitkällä tähtäimellä. Entisen ("luota pinkkiin"), eli Vanish-myrkyn sijaan tahrat poistan sappisaippualla.

Onneksi kylpyhuoneessamme on suuri avattava ikkuna. Sen äärellä saan sentään illalla lakata kynteni kun liuottimen käry kuulemma saa Murun ja Minimiehen voimaan pahoin. Minimies tosin taitaa matkia Murua, sillä hänen ensimmäiset elinvuotensa kämppämme on haissut jos jonkinlaiselta lakalta ja tökötiltä.

Täytyy kyllä myöntää, että pienen miehen hajuaisti on yhä äärimmäisen herkkä. Kirjoitinkin joskus aiheesta. Hän todellakin haistaa vanukaspurkin jopa suljetusta roskakassista. Pesin wc:n, jollin lastenhuoneesta kuului "Miksi täällä haisee ihan uimahallilta?" Saimme lahjaksi käytettyjä lastenvaatteita ja niitä pukiessaan poika tuumasi "Nämä haisevat ihan mun tädiltäni". Toden totta, molemmat käyttävät samaa pyykinpesuainetta.

Tuosta on myös paljon apua. Jos vauvelimme, nyt jo 7kk vanha, on tehnyt kakat housuunsa, minimies osaa kertoa asiasta minulle jopa 3 metrin päästä! Eipä tarvitse minun vaivautua vaippaa vahtimaan.

Entinen Miss Eines (kuten työkaverini minua kutsui), on muuttunut ekoilevaksi luomu-kokiksi! Se vie hieman enemmän aikaa Pilttipurkin avaamisen sijaan, mutta on erittäin palkitsevaa. Prinsessamme kasvaa yläkäyrillä ja paisuu kuin äitinsä. Olemmekin ristineet hänet perheemme Pikku-Amatsoniksi.

Keittelen kasvikset, kanat, lihat ynnä muut eväät ja huristelen sauvasekottimella soseiksi. Ei ne kenellekään muulle tässä perheessä maistuisi, mutta vauva vetelee onnessaan kaikki napaansa. Kukkakaali on hänen herkkuaan, vaikka saa minut kananlihalle. Keiteltyäni koko kukkakaalin kerralla soseeksi, koko kämppämme haisee niin tuhdisti suolistokaasuilta, että heikompia hirvittää! Minä, joka rakastan kosmetiikkaa ja hyviä tuoksuja joudun nöyrtymään paskanhajulle, jotta tyttö saa vatsansa täyteen herkkua.

Eräänä päivänä isoveli saapui kotiin, pysähtyi eteiseen kuin seinään ja huusi: "Äiti MIKÄ täällä haisee?" Yritin selittää, ettei kyse ole nyt vessajutuista vaan kukkakaalista. Sitäpä olikin sitten päiväkodissa tarjottu, keitettynä tietenkin. Minimies ei ollut suostunut edes haarukalla mokomaan koskea. Tädit olivat pakottaneet maistamaan. Se sotii täysin omaa ideologiaani vastaan. Toista ei voi pakottaa syömään, jos iljettää. No hän sitten maistoi vedet silmissään ja uhan alla, jonka tuloksena oksensi koko vatsansa sisällön keskelle ruokapöytää toisten lasten riemuksi. Hoitaja selitti minulle, että kyse on varmasti vellovasta vatsataudista. Totesin siihen tiukkaan sävyyn, että jos he olisivat vaivautuneet lukemaan foniatrin lausunnon pojan syömisestä ja erittäin herkästä oksennusrefleksistä, ette ehkä olisi pakottaneet. Saivatpahan tätöset sitten siivottavaa kiitokseksi.

Murulla on loistava lausahdus pakottamisesta (jota hänkään ei kannata lastenkasvatuksessa). Mitä yhteistä on pinaattikeitolla ja anaaliseksillä? -Jos on pienenä pakotettu, niin ei aikuisenakaan maistu! Okei hieman härskiä, mutta periaate on oikea.

Mä sain slaagin. Podin huonoa omaatuntoa siitä, etten ollut lähtenyt mukaan. Koin, että pistos oli kosto minulle. Elämä halusi rangaista äitiä, joka nauttii hetken yksinäisyydestä. Koko poppoo lähti sitten tulemaan kotia kohti ja seuraavan yön vahtasin vauvelia, ettei se saa mitään allergista reaktiota. Kertasin netistä vielä vauvan elvytysohjeetkin, kaiken varalta.

Lapset nukahtivat molemmat jo aikoja sitten ja nyt ehdin vähän aikaa puuhastella pyykkien kimpussa. Likapyykkiä kertyi ihan hirmuinen määrä vauvelin olessa mökkeilemässä lähes viikon ajan. Näiden perkaamiseen menee varmasti monta päivää, mutta onneksi on koneet ja laitteet, ettei tarvitse käsin laiturinnokassa pulautusliinoja huuhdella.

Yritin tuossa illalla vääntää vatsalihaksia, jotta tämä roikkuva säkki mahani kohdalla hieman kiinteytyisi. Turhaa työtä, sillä hetken kuluttua Muru tallusteli keittiöstä suuren kulhon kanssa, joka oli täynnä taivaallista kanasalaattia. Hän oli tietysti kipaissut samalla kaupasta ihania salaatin kastikkeita, joita oli ihan PAKKO lorautella joukkoon hieman reilulla otteella. Kolme lautasellista meni niin, että sihinä kuului. Lisää olisin vielä ottanut, mutten kehdannut. Muutenkin viime päivinä ollaan syöty tosi tukevasti herkkuja. Sisäfilettä, mozzarellaa, possua ja kaikkea "pientä kevyttä". Eiköhän meno tasoitu murun loman loputtua, kun on taas niin kiire, ettei ehdi päivisin herkutella. Nyt kun kotona on kaksi aikuista, niin lasten- sekä kodinhoito käy käden käänteessä. En voi valittaa.

Vauvelillahan todettiin myös Osteogenesis Imperfecta. Se ei meitä hätkäyttänyt, sillä niin me arvelimmekin. Siitä, kuinka hauras tämä tyttö on, meillä ei ole vielä mitään käsitystä. Asia selviää viimeistään siinä vaiheessa kun hän lähtee liikkeelle. Minkäänlaisia luukipuja prinsessalla ei selvästikään ole. Isovelihän huusi koko ajan yhtä soittoa tuossa iässä. Lastenklinikalta saimme lainaksi kylpytuen, koska OI-vauvaa ei voi "roikottaa" pestessä kuten tavallista vauvaa. Myös neidin peukalot ovat luksoituneet, eli hieman poissa paikaltaan. Peukkua tukemaan hänelle on jo teetetty elämänsä ensimmäinen peukku-ortoosi. Laitan siitä kuvan tähän, sillä vekotin on niin älyttömän pöhkön näköinen.

Jaahas, vaavi näyttää heränneen iltapalalle. Tuolla hän matkustaa tottuneesti isinsä sylissä olohuoneessa. Mä en kuullut inahdustakaan, mutta Murun tarkat korvat olivat kuulolla. Velliä koneeseen niin jaksaa taas nukkua.

Terveisiä Peukkulasta! :

Olimme koko perheen voimin mökkeilemässä. Itikat pistelivät ja vauvan pepun peseminen ilman juoksevaa vettä on lievästi sanottuna hankalaa. Minä ja 5v minimies olemme kotitonttuja. Tykkäämme olla kaupungissa omassa kodissa ja nukkua omassa sängyssä. Me siis lievästi sanottuna väsyimme. Mies haluaa ehdottomasti olla kesälomansa ensimmäisen viikon maalla, joten päädyimme kolmannen päivän jälkeen kompromissiin. Minä ja minimies tulimme stadiin ja isi sai jäädä mökkeilemään pienen 2kk vauvansa kanssa. Juuri soittelin ja tiedustelin kuulumisia, hyvin kuulemma pärjäilevät. Ihmeellinen mies!  Siellä hän sujuvasti hoitelee vauvelia. Tiskaa tuttipulloja ja keittelee niitä puhtaiksi ilman huolenhäivää. Onneksi luin Eve Hietamiehen ”yösyöttö” kirjan. Se sai mut ekaa kertaa pohtimaan sitä, ettei äiti todellakaan ole aina se paras vauvan hoitaja. Murukin luki kirjan, ylistettyäni sitä niin paljon.

Päästyämme ikiomaan kotikoloomme riisuimme likaiset verkkarimme pois ja tassuttelimme tyytyväisinä ympäriinsä. Ruokaa ei kaapissa ollut, joten tilasimme minimiehen kanssa pizzaa. Makasimme vierekkäin sohvalla, herkuteltiin pizzaa ja katseltiin lastenohjelmia. Mökillä kun ei televisiota ollut. Nautimme kodin mukavuuksista. Minimies rentoutui niin, että nukkui 13 tuntia putkeen, heräämättä kertaakaan. Minäkin nukuin hyvin pitkästä aikaa, sillä kodissa ei ollut vauvaa huutelemassa vellipulloa. Aamulla oli jopa hieman syyllinen olo siitä, että mies on joutunut yksin hoitamaan tytärtään. Soitin ja kysyin miten yö oli mennyt. Muru vastasi iloisena ja rennon kuuloisena. Hyvin on mennyt ja kivaa kuulemma on. En voi valittaa. Miten hyvää tuollainen tekeekään isin ja tyttären suhteelle! Heillä on alusta asti ollut ”omia juttujaan” joista mä olen ihan pihalla. Isi lörpöttelee ja hassuttelee ja vauva nauraa maha kippuralla. Hän oppi yhden kuukauden iässä vastaamaan hymyyn ja nykyään osaa jo nauraakin. Eipä tarvitse prinsessan sitten murrosiässä kerjätä miesten huomiota kyseenalaisin keinoin, jos on saanut sitä koko ikänsä turvallisesti kotona.

Minimies on tyytyväinen kun on nyt saanut äidin jakamattoman huomion. Kävimme äsken ulkoilemassa ja hän lauloi ja rallatti mennessään. Kiukusta tai muustakaan häiriköinnistä ei ole tietoakaan, kun saa taas olla äidin ikioma tähtönen. Terapeuttista siis kaikille, kun ollaan vähän aikaa erossa toisistamme. Pojalle olen yrittänyt selittää, että ikävä on hyvä tunne. Siitä tietää, että välittää toisesta.

Poden huonoa omaatuntoa päivittämättömästä päiväkirjastani, palaan asiaan kyllä pian. Ensi viikolla alkaa miehen kesäloma, joten eiköhän minullekin omaa aikaa järjesty.